torstai 7. helmikuuta 2013

Eteenpäin...

 
Maanantai ja tiistai menivät jossain sumussa. Itkua toisen perään, töissä sain pidettyä ajatukset hetken muualla, ja se tekikin hyvää olla miettimättä tätä asiaa. Nyt se pahin "shokki" on ehkä takana, ja on vain mentävä eteenpäin.
Sain myös puheluita ja viestejä hyviltä ystäviltäni, jotka olivat käyneet tämän läpi aiemmin omien koiriensa kanssa. Kiitos niistä!
 
Maanantain jälkeen kun oli vain ajatus,että tätä ei enää montaa päivää kestä,kaikki on pian ohi. Sain kuitenkin toivoa siitä,että ehkä matkamme kestääkin pidempään, kuin viikon-kaksi. Sain myös kuulla,kuinka sairaus voi edetä monella tapaa. Toisilla on tullut se läähätys, yskiminen, ja sen jälkeen yleiskunto romahtaa. Toisilla taas on menty loppuun saakka täysillä, ja loppu on tullut yhtäkkiä.
 
Taas kun tätä alan kirjoittamaan, puskee tuo ikävä tunne pintaan, se päivä on edessä.
Mutta Ruska mennä porskuttaa,täysillä<3
Olemme käyneet lenkeillä, päätin nyt kuitenkin sen,että emme enää mitään maratooneja lenkkeile, vaan pidämme niissä kohtuuden. Kävimme hallilla hömpöttelemässä, Ruskan kisat on kisattu, mutta sen palava halu tehdä töitä on purettava johonkin kivaan tekemiseen. Harmittaa, kun on talvi, kuinka mukavaa olisi touhuta metsässä jälkiä ja muuta mukavaa. Poistetun hampaan paikalla on todella iso reikä, ja se rajoittaa Ruskan leikkimisiä. Meillä loppui tänään antibioottikuuri, ja kipulääkitys. Ilman kipulääkettä mennään,ja toivon että sitä ei tarvitakaan.
 
Ke-to saimme Rönni-pennun meille Millan kanssa yökylään, kun Janne lähti työreissulle. Pari päivää meni mukavasti touhuillen koirien kanssa, ne surut jäivät taka-alalle. Katselimme vanhoja kuvia, Ruskan pentuaikoja ja muita. Monia ihania muistoja.
 
Mutta eteenpäin on mentävä,ei ole vaihtoehtoja. Se suru kulkee mukana, mutta koitamme nyt nauttia näistä päivistä Ruskan kanssa, niin kauan, kun se vielä on iloinen oma itsensä<3
 
PS. Ruskan vointia saa kysellä, ei tarvitse miettiä että tuleeko minulle paha mieli. Ei haittaa,jos vaikka tuleekin, se on aina seuraavalla kerralla helpompaa.  Tätä on vain pakko käydä läpi, en voi tätä laittaa laatikkoon piiloon odottamaan viimeistä päivää. Se kulkee mukanani loppuun saakka.