Perjantai: KRAMSAC-PLEINFIELD 280km

 

Suuntana pohjoinen. Päästiin kotimatkan alkuun vielä kerran nousemaan korkeuksiin. Ensimmäinen pysähdys tehtiin jo Rottach-Egern kylässä ja seuraava Gmundenin kylä tehtiin myös pieni kävelyretki. Nämä olivatkin ”tuttuja” kyliä kahden vuoden takaisen alppireitin varrelta, eli olemme ajaneet näiden läpi 2011. Gmudenissa Kisma pääsi taas uimaan Tegernseejärveen, kavereitakin oli J  Ja sen jälkeen käytiin Konditoria Wagnerissa  herkuttelemassa, hyvä palvelu, Kismallekin tuotiin vettä.

Matka jatkui, ajatuksena oli kierrellä eteenpäin maaseutureittiä, mutta alkoi olla sellaista pikkutietä, että lähdimme motarille. Siellä mentiin lujaa, hitaasti, pysähdyttiin ja oli sitten se peräänajokin jo lähellä. Liikenne pysähtyy ihan hetkessä, ja edellä ajava teki sen niin yllättäin, että Janne sai tosissaan painaa jarrua…. onneksi ei törmätty, mutta minä olin aika vetelänä sen jälkeen.  Loppumatka taas maaseutureitille, leirialue oli vähän hakusessa, ensimmäinen paikka oli tupaten täynnä(valtava alue) mut onneksi löysimme läheltä toisen paikan, jonne oli myös ruuhkaa. Tälläkin alueella on noin 600 auto/vaunupaikkaa ja noin 100 telttapaikkaa! 

Onneksi saimme nettiyhteydet pitkästä aikaa toimimaan paremmin, sehän tarkoitti että pääsi tekemään töitä välillä, arki kutsuu….

Rottach-Egern

tästäpä tytölle mekko

Perjantaina kylällä oli ruuhkaa

voi luoja tätä kukkien määrää!

Gmundenissa

 

Ja taas uidaan, Kismaa sai taas houkutellapois järvestä...

Aamupalaa :)

Ja Kismallekin vettä

Taas mennään, saksan motaria kohti Nurnbergiä

Ja ruuhkaa pukkaa! Motarilla ajaminen ei ole kivaa.

 

TORSTAI: ZELL AM SEE-KAPRUN-KRIMML-KRAMSACH 125km

 

Aikainen herätys kannatti taas. Aurinko nousi Alppien takaa, Zell Am See järvi oli sumuisten pilvien peitossa. Lähdimme Kisman kanssa aamukävelylle, oli hiljaista ja kaunista. Pian aurinko oli jo niin korkealla, että tämä utuinen maisema alkoi herätä eloon.

Päivän reitti oli selvillä, ensin lähikylään Kapruniin, missä sijaitsee upeat vesipadot. Selvisi, että sinne matka veisi bussilla 45min sivu, ja päälle kiipeämistä, joten päätimme jatkaa matkaa Krimmliin. Siellä sijaitsee Euroopan suurin vesiputous, ja sitä se olikin. Näkemisen arvoinen paikka.

Tästä sitten alkoikin seikkailumme jännittävin osuus, ainakin vänkärin mielestä! Siirtyminen Alppien yli seuraavaan kohteeseen, Krimmlistä jatkoimme kohti Zell Am Zilleriä, ja parhaillaan oltiin reilut 1600m meren pinnan yläpuolella. Ja kun siinä istuu siellä ”putoajan” puolella, niin…. keikuin oikeasti penkissä kaksin käsin kauhukahvoista kiinni pitäen, kuskin puolelle nojaten suuren osan matkaa, hirvitti se pudotus. Teillä on paikoin pienet kaiteet, ja paikoin niitä ei ole ollenkaan. Maisemat oli uskomattomia, sen mitä niitä tohti vilkuilla.

Zell Am Ziller oli yksi niistä ihanista Tirolilaiskylistä, maaseutua: lehmiä vuorten rinteissä, pelloilla tehtiin heinää, operaatio sekin tuolla rinteissä. Myös tien varsilla oli varoituksia lehmistä, ilmeisesti osa niistä hoiti tienvarsien siistimisestä.

Matka meni taas hitaasti kymmenien pysähdysten takia, ja tarkoitus oli ajaa Innsbruckiin mutta jäimme sitten Kramsachiin, matkaa takana vain 125km mutta päivä siinä taas vierähti!

Aamu, ihmisen parasta aikaa...

Tirolilaiskyliä

Krimml

Euroopan suurin vesiputous Krimml

Vettä tosiaan satoi...

Krimml vähän ylempää

Hattukaupoilla

Korkeutta 1433m

Korkeutta reilut 1600m...

Matkat Alpeille ylös ja alas oli melkoista serpentiiniä.Pelotti,ihan oikeasti!

 

THALGAU-HALLEIN-WERFEN-ZELL AM SEE 130km

 

Keskiviikko aamuna aurinko paistoi siniseltä taivaalta, pilvet olivat laskeutuneet  Wolfgangseen päälle. Kyllä tässä itkua pukkaa, kun ajattelee että kohta on paluumatka Tyrnävän tasangoille edessä, syyspimeät, räntäsateet, pitkä talvi….

 

Tämän päivän siirtymä oli Arbensee-Zell Am See. Kilometrejä kertyi vain  130km, mutta tänäänkin matkaan kului reilut 5 tuntia. Ensin ajoimme Thalgau-Hallein-Werfen välin. Werfenissä oli tarkoitus mennä käymään jääluolassa, mutta hurja lipun hinta+hurja nousu ylöspäin=päätimme jättää väliin ja mennä tutustumaan vieressä olevaan Hohenwerfen linnaan. Sinnekin joutui nousemaan ”hissillä” mutta tämä hissi pysyi onneksi maan pinnalla! Näitä näköalahissejä vuorten huipulle menisi joka paikassa, mutta kun pää ei kestä niin ei tohdi lähteä edes yrittämään J Werfenissä vietettiin aikaa kauemminkin, käytiin kävelemässä pikkukylässä ja syötiin paikallisessa. Tämä olikin vasta toinen kerta kun ruokailtiin ravintolassa tällä matkalla, eli kotoa mukaan varattu ruokavarasto on riittänyt hyvin. Selvää säästöä!

Maisemat olivat edellen ihan huikeita, nyt aletaan olla jo niillä korkeuksilla, että Alppien päällä näkyy lunta. Matkalla ohitettiin Bischofshofen ja suuret mäkihyppymäet. Reittimme pää oli tänään Zell Am See, jälleen ihana kaupunki vuoristojärven ympärillä. Kisma pääsi uimaan Bobby-aussien kanssa, ja neiti piti melkein hakea pois jääkylmästä järvestä. Tämäkin ilta nautitaan lomasta huikeissa maisemissa.

Aamu Wolfgangseella. Kannattaa nousta aikaisin ylös!

Hohenwerfen linnoitus, saa ihmetellä kuinka näitä on aikoinaan tuonne ylös rakennettu?

 

Menimme ensin tähän "kirkkosaliin" Ihmeteltiin penkin nojalla olevaa kotkaa,kuinka se oli siellä vapaana?

Ihmiset tulivat rohkeasti lähelle lintua, olettivat varmasti myös sen olevan ihan ok... Kunnes se yhtäkkiä nokkaisi tuota harmaapäistä herraa päästä!

"Neiti lintuvastaava" tuli paikalla juoksun kanssa, ja kotka sai kyytiä se oli karannut tarhasta!

Maisemia linnan tornista

Werfenin kylää

Innsbruckin mäet

Minä itse, taas uimassa, enkä tule pois ihan helpolla!