Ruska on ollut aikalailla oma itsensä. Se alkuvaiheen väsymys ja rauhallisuus oli kaiketi vain hampaasta johtuvaa. Vieläkin se jättää vetoleikit kesken, poistetun hampaan paikalla on vielä selvä kuoppa. Paraneminen käy hitaasti. Mutta positiivista on,että Ruska tekee silti uutta turkkia. Oletin,että sairaus voisi vaikuttaa tähän. Sehän on pudottanut turkkinsa totaalisesti pentujen jäljiltä, ja nyt sieltä alkaa pukata uutta kesätukkaa päälle. Ehkä Ruska suunnittelee lähtevänsä vielä toukokuussa erkkariin, uudessa punaisessa kesämekossaan :)
Nisäkasvain on suurentunut, en oikein tiedä onko se tehnyt toisen "mollukan" viereensä jonnekin tuonne alavatsaan? Tekisi niin mieli käydä ultrassa ja röntgenissä ... ensimmäisestä epäilystä tulee tiistaina kuukausi.
Ruskan ruokahalu on myös muuttunut. Ainahan se on ollut ahne, mutta nykyään on ruokaa vailla koko ajan. Ja hotkii ruokansa ihan hirvittävää vauhtia. Tämäkin on ihan selkeä muutos sen normaaliin käytökseen, kun muuten ruokailussa ei ole tapahtunut mitään muutoksia.
Oma mieli on jotenkin tasaantunut, enää ei koko ajan ole se luopuminen mielessä, vaan arki menee suht normaaliin tapaan. Mutta onhan se ajatus kuitenkin aina siellä takaraivossa,kun Ruskaa katsoo. Ruskan "tutkimisesta" on tullut jo sellainen tapa.
Ja joka päivä tulee kysyttyä, "onhan Ruse kaikki hyvin?"
