Blogi on seissyt hiljaisuudessa, kaikkea on tapahtunut, mutta meillä on ollut aika pysähdyksissä.
On ollut todella vaikeaa tarttua mihinkään muuhun, kuin pakollisii toimiin. Itku on ollut jokapäiväistä elämää, ja välillä tuli jo tunne, menenkö lääkäriin ja kerron,että koirani on kuollut ja en pääse tästä eteenpäin. Mutta pikkuhiljaa alkoi elämä voittaa, ja saimme taas kiinni jostain. Ikävä on valtava, en muista näin mitään aiemmista koiristani surreen... Ruska oli erityinen,se vain oli.
Muistot tulevat vastaan joka paikassa. Kevään myötä sitä lähti taas liikkeelle, ja kyynel tulee silmään monessa paikkaa,missä on yhdessä kuljettu. OPKYn kevään PK kokeissa kävin katsomon puolella, sinne ajaessa vilkaisin monta kertaa peilistä, ja ajattelin Ruskan istuvan siellä kyydissä. Kävin Lohtajalla pitämässä hakukurssia, pysähdyin Kalajoen ABCllä, siinä missä aika kokeisiin mentäessä koottiin kisaajat yhteen. Ja siellä Lohtajan PaHan kentällä, missä saavutimme viime kevään jäljen käyttövalion arvon... Voi luoja tätä ikävän määrää.
Kuvien ja videoiden katsominen piti lopettaa, ehkä jossain vaiheessa saan sen kuvakirjan teetettyä,mutta nyt en siihen pysty. Tämän blogin päivityskin oli todella vaikeaa...nyt on lyhyesti pentujen kuulumisen laitettu,jospa jatkossa jaksaisin paremmin olla ajantasalla.
Kesän suunnitelmat,mitkä pyyhin Ruskan osalta kalenterista, ovat täyttyneet nyt Kisman näyttelyreissuilla. Tulemme siis kiertämään vielä monet muistot läpi, ennenkuin ympyrä sulkeutuu. Ensi vuonna toivottavasti pääsemme Kisman kanssa PK kokeisiinkin seuraamaan niitä Ruskan tassunjälkiä.
Kaikista kaikkein<3
.jpg)
