tiistai 5. helmikuuta 2013

1.päivä

Mietin, onko tuo otsikko reilu? Onko nyt oikeasti loppuelämän ensimmäinen päivä? Siltä tämä tuntuu... Kirjoitan tuntojani, ja Ruskan kuulumisia tänne. Kirjoittaminen on minulle "terapiaa" purkaa pahaa oloa.

Viime yönä se iski. Mitä jos olisin silloin tehnyt niin, mitä jos... ja toisena kysymyksenä miksi?
Siksikö Ruska on elänyt aina täysillä, kun se aavisti,että sen elämä päättyy kesken? Siksikö se otetaan pois, kun se on antanut jo niin paljon, saanut jo niin paljon... Tätä ei vain voi ymmärtää, eikä hyväksyä. Välillä tulee viha,mutta enimmäkseen itku ja suuri puristus rinnassa.

Luopuminen on alkanut, ja se tuntuu niin pahalta.

Eilen illalla minä ja Janne molemmat huomasimme kuuntelevamme Ruskan hengitystä.Kuuluuko jo jotain erilaista ääntä, onko sen vaikea hengittää, onkohan se kipeä? Tätä tämä varmaan nyt on, loppuun saakka. Ruskalla on vielä hampaan vuoksi antibiootti ja kipulääke päällä. ELL tarjosi kipulääkettä, mutta sanoin heti,että emme tätä kipulääkkeillä pitkitä. Päätös on pystyttävä tekemään ennenkuin Ruska on liian kipeä. Milloin se hetki on, mistä sen tietää?

Molemmat eläinlääkärit ihmettelivät sitä,että Ruskalla ei ole ollut vielä oireita. Keuhkojen muutokset aiheuttavat vissiin nopeasti läähätystä ja yskimistä. Yskää ei ole ollut, mutta koirahan läähättää terveenäkin. Eilen teimme pitkän metsälenkin, Ruska jaksoi hyvin, juoksi muutamia spurtteja Kismankin kanssa.Lenkin jälkeenkään ei läähätystä, ei yskimistä, hyvä merkki?

On jotenkin niin avuton olo. Jos jollain teistä on kokemusta vastaavasta, toivon saavani meiliä. Kuinka tämä voi edetä, mitä merkkejä meidän on osattava lukea, milloin on aika,ennekuin odotamme liian pitkälle....


Maailma murenee...

Maanantaina 4.2. aamulla Otukseen. Onneksi Janne otti vapaata töistä, ja lähti mukaani.
Minulla on olllut koko viikon vahva tunne siitä, mitä tuleman pitää. En vain ole voinut uskoa,että uutiset olisivat hyviä... Jostain sen vain näki ja tunsi, eikä sitä uskoa paremmasta vain tullut.

Menimme kuviin,ja heti kun ELL laittoi ensimmäisen kuvan näkyviin, asia oli varma minulle. ELL ei sanonut sanaakaan tässä vaiheessa, ja se vahvisti epäilyni. Otimme kuvat molemmin puolin, sekä niin että Ruska oli selällään. Onneksi kuvaus onnistui Ruskan ollessa hereillä.

"Tiivistymät keuhkoissa olivat ennallaan, useita melko pieniä,tarkkarajaisia ja pyöreitä,etenkin oikealla puolella keuhkoja."

 
Nämä kuvat ovat silloin eka kerralla otetut. Mutta nuo valkoisena näkyvät "rakkulat" olivat samoilla paikoilla, samankokoisina. Kasvaimia, paljon, ei positettavissa....

Siinä on sanaton ja avuton, seistessään ja kuvia katsoessaan. Et voi tehdä mitään.

Ruskan kanssa mentiin vielä ultraan, ja katsottiin sisäelimet. Heti karvoja ajellessa ELL havaitsi takanisissä pienet, alle 1cm kokoiset ryhelmäiset muutokset takanisissä.

"Ultraäänitutkimuksessa havaittiin vatsaontelon takaosan imusolmukkeiden olevan selvästi suurentuneet. (sisäelimet olivat puhtaat) Löydösten perusteella on valitettavasti todennäköistä, että kyseessä on pahanlaatuinen, laajalle levinnyt kasvainsairaus. Leikkaushoitoa ei suositella tälläisessa tapauksessa, koska keuhkomuutoksiin tehoavaa hoitoa ei ole.
Jatketaan seurantalinjalla, yleisvoinnin laksu, hengitysvaikeudet ja yskä ovat toden näköisiä oireita"

Ruska rakas....

Ruska rakas

Aloitan nyt Ruskan päiväkirjan tänne PikkuRuut blogiin.
Elämä ei ole aina reilua, ja tammikuussa meidän maailma mureni.

Ruskalta katkesi vasen alakulmuri tammikuussa, missä ja miten, se jäi arvoitukseksi.
Samoihin aikoihin Ruskan liikkuminen alkoi näyttää jäykältä, ja yhden vähän rasittavamman päivän jälkeen se alkoi levon jälkeen ontua.

Soitin heti aikoja hierojille, ja samalla varattiin elänlääkäriaika,kävimme näyttämässä hammasta ja päädyimme poistamaan sen. Ruska sai kipulääkettä selkään, ja sovimme että voin kuvauttaa selän samalla, kun nukutetaan hampaanpoistoon.

Ruska kävi eka kerran hierojalla ja tilanne parani ihan vähän. Mutta yksi pidempi lenkki, ja levon jälkeen taas ontumista hetken aikaa. Seuraava hieronta aika oli onneksi jo varattuna, ja sen jälkeen tilanne näytti taas paremmalle.

Tiistaina 29.1. menimme Otukseen, aamulla lähtiessä mietin sitä selän kuvausta ja päätin että otetaan kuvat samalla. Ruskalla kun on ikää reilut 7 vuotta, joten olisi ihan hyvä nähdä että selkä on kunnossa ensi kesän PK kokeita ajatellen. Ruska jäi operoitavaksi. 1,5tunnin jälkeen ELL toi viestiä,että hammas on luutunut kiinni, ja sen irrottaminen kestää vielä tovin. Loppusissaan hampaanpoisto vei 2,5 tuntia. Ja sen jälkeen otettiin vielä röntgenkuvat.

Lopulta pääsin röntgen huoneeseen, missä heräävä Ruska oli odottamassa. ELL kävi kuvat läpi, selässä on jo kulumaa, ja raju rasitus ei ole enää hyväksi. Mutta ei siinä kaikki :(
Kuvissa oli näkynyt jotain muutoksia keuhkoissa, ja ELL oli kuvannut myös ne uudelleen.  Keuhkoissa oli selvästi useita "rakkuloita" ja ELL sanoi,että pitkän narkoosin jäljiltä ne voivat olla sinne kertynyttä nestettä, mutta.... kasvain epäilyä ei voi jättää pois. Olin ihan?????? mitä,ei voi olla.... ja kun ELL asiaa selitti,niin itkuhan siinä tuli. Uusintakuviin, kunhan muutama päivä kuluu ja mahdollinen neste poistuu keuhkoista.

EiNo AGI3

Sunnuntaina oli EiNo koirasen suuri päivä!
Eino teki kakkosissa viimeisen nollaratansa ja sai menolipun kolmosluokkaan :D

Huisaa, isosti onnea Julia ja Eino!!!
Rönni, Pikkupaimenen Time After Time
 
 






 
 
3kk


 
3kk

 
 
 

Otto

                                              Otto, pikkupaimenen Just About Time









Nacho

                                      Nacho, Pikkupaimenen The New York Times

https://www.facebook.com/media/set/?set=oa.388424464584149&type=1#!/photo.php?v=537604172924420&set=o.388414467918482&type=3&theater










Pyry

                                                     Pyry, Pikkupaimenen Its My Time