Viime yönä se iski. Mitä jos olisin silloin tehnyt niin, mitä jos... ja toisena kysymyksenä miksi?
Siksikö Ruska on elänyt aina täysillä, kun se aavisti,että sen elämä päättyy kesken? Siksikö se otetaan pois, kun se on antanut jo niin paljon, saanut jo niin paljon... Tätä ei vain voi ymmärtää, eikä hyväksyä. Välillä tulee viha,mutta enimmäkseen itku ja suuri puristus rinnassa.
Luopuminen on alkanut, ja se tuntuu niin pahalta.
Eilen illalla minä ja Janne molemmat huomasimme kuuntelevamme Ruskan hengitystä.Kuuluuko jo jotain erilaista ääntä, onko sen vaikea hengittää, onkohan se kipeä? Tätä tämä varmaan nyt on, loppuun saakka. Ruskalla on vielä hampaan vuoksi antibiootti ja kipulääke päällä. ELL tarjosi kipulääkettä, mutta sanoin heti,että emme tätä kipulääkkeillä pitkitä. Päätös on pystyttävä tekemään ennenkuin Ruska on liian kipeä. Milloin se hetki on, mistä sen tietää?
Molemmat eläinlääkärit ihmettelivät sitä,että Ruskalla ei ole ollut vielä oireita. Keuhkojen muutokset aiheuttavat vissiin nopeasti läähätystä ja yskimistä. Yskää ei ole ollut, mutta koirahan läähättää terveenäkin. Eilen teimme pitkän metsälenkin, Ruska jaksoi hyvin, juoksi muutamia spurtteja Kismankin kanssa.Lenkin jälkeenkään ei läähätystä, ei yskimistä, hyvä merkki?
On jotenkin niin avuton olo. Jos jollain teistä on kokemusta vastaavasta, toivon saavani meiliä. Kuinka tämä voi edetä, mitä merkkejä meidän on osattava lukea, milloin on aika,ennekuin odotamme liian pitkälle....
