Viime yönä se iski. Mitä jos olisin silloin tehnyt niin, mitä jos... ja toisena kysymyksenä miksi?
Siksikö Ruska on elänyt aina täysillä, kun se aavisti,että sen elämä päättyy kesken? Siksikö se otetaan pois, kun se on antanut jo niin paljon, saanut jo niin paljon... Tätä ei vain voi ymmärtää, eikä hyväksyä. Välillä tulee viha,mutta enimmäkseen itku ja suuri puristus rinnassa.
Luopuminen on alkanut, ja se tuntuu niin pahalta.
Eilen illalla minä ja Janne molemmat huomasimme kuuntelevamme Ruskan hengitystä.Kuuluuko jo jotain erilaista ääntä, onko sen vaikea hengittää, onkohan se kipeä? Tätä tämä varmaan nyt on, loppuun saakka. Ruskalla on vielä hampaan vuoksi antibiootti ja kipulääke päällä. ELL tarjosi kipulääkettä, mutta sanoin heti,että emme tätä kipulääkkeillä pitkitä. Päätös on pystyttävä tekemään ennenkuin Ruska on liian kipeä. Milloin se hetki on, mistä sen tietää?
Molemmat eläinlääkärit ihmettelivät sitä,että Ruskalla ei ole ollut vielä oireita. Keuhkojen muutokset aiheuttavat vissiin nopeasti läähätystä ja yskimistä. Yskää ei ole ollut, mutta koirahan läähättää terveenäkin. Eilen teimme pitkän metsälenkin, Ruska jaksoi hyvin, juoksi muutamia spurtteja Kismankin kanssa.Lenkin jälkeenkään ei läähätystä, ei yskimistä, hyvä merkki?
On jotenkin niin avuton olo. Jos jollain teistä on kokemusta vastaavasta, toivon saavani meiliä. Kuinka tämä voi edetä, mitä merkkejä meidän on osattava lukea, milloin on aika,ennekuin odotamme liian pitkälle....
Kaikelle ei löydy tarkoitusta tai jos löytyy, niin pätkän matkaa. Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka pahoillani olen puolestanne. Voin vain kuvitella mutta tietää en voi mitä käytte tällä hetkellä läpi. Jaksamisia luopumistyössä, Katja ja Janne. Legendaksi syntyneelle Ruskalle paljon rapsutuksia, nautinnollisia lenkkejä, leikkiä ja herkkuja! Ruskan kaltaisia ei olekaan joka oksalla!
VastaaPoistaKyynelet silmissä täälläkin seurataan Ruskan tarinaa, koiran joka on jättänyt niin suuren jäljen niin moneen sydämeen. Voimia teille kovasti, ja Ruskalle niitä ikimuistoisia, kivuttomia päiviä <3
VastaaPoistaKatja & Janne sekä tietenkin Ruska. Olette ajatuksissani tauotta. Tiedän, että Ruska kertoo sinulle kun aika on. Siihen saakka jatkatte elämää niinkuin te sen tunnette. Täysillä ja hymyillen, vaikka kyynelten läpi hammasta purren. Ruska saa niin onnellisen elämän kuin se koiralle koskaan on mahdollista. Se on saanut elää, toteuttaa itseään ja nauttia maailman parhaista ihmisistä ja koirakavereista.
VastaaPoistaToivon teille paljon hyviä yhteisiä päiviä, kestää se sitten viikkoja, kuukausia tai vuosia. Eläkää ne niin täysillä kuin pystytte. Olet ehkä huomannutkin, että sinä ja Ruska olette jättäneet tassunjälkenne todella moniin sydämiin.
Täällä yksi johon on jäänyt ikuinen merkki sydämeen loistavasta tiimistä Katja ja Ruska. Punainen neiti on jo legenda eläessään.
VastaaPoistaAjatukset on viipyneet teissä näiden päivien aikana ja jaksamista lähettelen kera sydänten <3
Arja ja poijjaat Otto & Soolo
Itku meinaa tulla, kun näitä tekstejäsi luen. Koittakaa elää täysillä ja nauttia jäljellä olevista yhteisistä hetkistä!
VastaaPoistaVoi Ruska...toivottavasti punaturkin tulevat päivät on yhtä vauhdikkaita, iloisia ja toimeliaita kuin tähänastisetkin päivät! Tsemppia koko teidän porukalle!!
VastaaPoista