tiistai 5. helmikuuta 2013

Maailma murenee...

Maanantaina 4.2. aamulla Otukseen. Onneksi Janne otti vapaata töistä, ja lähti mukaani.
Minulla on olllut koko viikon vahva tunne siitä, mitä tuleman pitää. En vain ole voinut uskoa,että uutiset olisivat hyviä... Jostain sen vain näki ja tunsi, eikä sitä uskoa paremmasta vain tullut.

Menimme kuviin,ja heti kun ELL laittoi ensimmäisen kuvan näkyviin, asia oli varma minulle. ELL ei sanonut sanaakaan tässä vaiheessa, ja se vahvisti epäilyni. Otimme kuvat molemmin puolin, sekä niin että Ruska oli selällään. Onneksi kuvaus onnistui Ruskan ollessa hereillä.

"Tiivistymät keuhkoissa olivat ennallaan, useita melko pieniä,tarkkarajaisia ja pyöreitä,etenkin oikealla puolella keuhkoja."

 
Nämä kuvat ovat silloin eka kerralla otetut. Mutta nuo valkoisena näkyvät "rakkulat" olivat samoilla paikoilla, samankokoisina. Kasvaimia, paljon, ei positettavissa....

Siinä on sanaton ja avuton, seistessään ja kuvia katsoessaan. Et voi tehdä mitään.

Ruskan kanssa mentiin vielä ultraan, ja katsottiin sisäelimet. Heti karvoja ajellessa ELL havaitsi takanisissä pienet, alle 1cm kokoiset ryhelmäiset muutokset takanisissä.

"Ultraäänitutkimuksessa havaittiin vatsaontelon takaosan imusolmukkeiden olevan selvästi suurentuneet. (sisäelimet olivat puhtaat) Löydösten perusteella on valitettavasti todennäköistä, että kyseessä on pahanlaatuinen, laajalle levinnyt kasvainsairaus. Leikkaushoitoa ei suositella tälläisessa tapauksessa, koska keuhkomuutoksiin tehoavaa hoitoa ei ole.
Jatketaan seurantalinjalla, yleisvoinnin laksu, hengitysvaikeudet ja yskä ovat toden näköisiä oireita"

Ruska rakas....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti