torstai 28. maaliskuuta 2013

Jää hyvästi rakkaimpani

 
FI KVA JK3 HK3 EK3 Pohj&FI&SE&NO TVA C.I.E. C.I.B. FI&EE MVA JV-06
Pikkupaimenen Golden News "Ruska"
27.7.2005 - 27.3.2013


                                             Lepää rauhassa Ruska rakas♥
                                             Meillä on niin iso ikävä sinua...
                                                         Katja&Janne
                                                         Senta&Kisma


Taas valo viiltää taivaanrantaa,
se päivän yöstä erottaa.
On tullut aika pois se antaa,
jota niin paljon rakastaa.
Sen järjellä me ymmärrämme,
kun toinen lähtee, toinen jää.
Vain pieni lapsi sisällämme,
ei sitä tahdo käsittää.

Hyvää matkaa, hyvää matkaa
kulje kanssa enkelin.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
sinua paljon rakastin.

Niin monet kerrat, tähän rantaan,
olemme tulleet ennenkin.
Jättäneet kahdet jäljet santaan,
nyt yhdet vain vie takaisin.

Siis hyvää matkaa, ystäväni,
en enää puhu enempää.
Tärkeimmän tiedät, ja se riittää,
muu on nyt yhdentekevää.

Hyvää matkaa, hyvää matkaa
kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
sinua paljon rakastin.
-Markus Bäckström-

Teimme päätöksen päästää Ruska tässä vaiheessa, ennekuin hengitys kävisi liian vaikeaksi, ennenkuin kivut veisivät voiton.
Saimme viedä Ruskan yhdessä Jannen kanssa, halata ja rapsuttaa häntä viimeisillä hetkillä,
suukottaa ja kuiskata ne viimeiset sanat korvaasi.
Kyynelet kastelivat turkkisi,kun nukahdit rauhallisesti ikiuneen.
Ja me itkemme nyt kahdestaan täällä ikäväämme.

Viimeiset päivät olivat iloisia, vaikka näin kuinka Ruskan vauhti hiipui, ja kuinka sen hengitys kävi tiheämmäksi. Nautimme aurinkoisistä kevätpäivistä, tokoilimme, nukuimme pitkiä päiväunia vierekkäin ja olimme yhdessä.

Illalla tulimme kotiin ilman Ruskaa, Senta ja Kisma haistoivat meitä ja olivat hiljaa. Voin nähdä Sentan silmistä sen surun,ja aivankuin sen silmään olisi tullut kyynel. Kyllä ne tiesivät.


                                           "Kukaan ei koskaan voi sun paikkaa ottaa
                                            Kukaan ei mun maailmasta tee kauniimpaa"
 
Tiedän,että tulet kulkemaan sivullani vielä monet hetket. Istut eteeni ja kysyt, mitä seuraavaksi tehdään?
 
   Olet jättänyt tassunjälkesi sydämiimme,minun ja Jannen, ja ne säilyvät siellä.
                                        Ikuisesti. Ruska rakas♥ 
 
 

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Pentumeetinki


Lauantaina 23.3. tapasimme Längelmäen Kana-areenalla. Menossa mukana PikkuRuut pennuista
Jippo, sekä viimeisen pentueen 5kk ikäiset Taika,Pyry,Rönni ja Otto. Sekä näiden lisäksi paljon sukulaiskoiria,Tazman pentuja,Kisman veli Danny,Niilan poika Pyry sekä muutama Jarren jälkeläinen Amazeme pennuista.

Päivään kuului tokotreenejä, ohitusharjoituksia, agilitytreenejä, näyttelyharjoituksia sekä valokuvausta. Aikaa oli rajatusti, joten ens kerralle varaamme enemmän aika,ja toivottavasti saamme isomman porukan PikkkuRuut pentusia paikalle.

Laitan kuvia enemmän, kun saan niitä Millan kamerasta itselleni.

torstai 21. maaliskuuta 2013

kaikista kaikkein

Tänään kävimme eläinlääkärissä. Varasin ajan, kun Ruska teki juoksun, sillähän oli jonkinlainen juoksu tammikuussakin. Ajattelin,ettei vaan tee kohtutulehdusta tai jotain muuta. Samalla pyysin, jos katsomme ultralla vatsan alueen.

Kuten olin itsekin ihmetellyt, nisäkasvain ryhelmä oli hävinnyt. Nisissä ei ollut juurikaan mitään. Ultrassakaan ei mitään hälyttävää: kaksi suurentunutta imusolmuketta, joista ei kuitenkaan voinut olla varma, ovatko ne kuitenkaan imusolmukkeet?

Jotenkin siinä toivo kirposi pintaan, Milla oli minulla kaverina ja mietimme jo iloisina, entä jos...
Entä jos keuhkotkin ovat puhtaat? Päätimme siis kuvata myös keuhkot, jotta näemme tilanteen.
Ehdin jo tehdä päätöksen kohdun poistosta heti, jos keuhkot ovat puhtaat. Mietin oikeasti, että saisin pitää Ruskan vielä pitkään...

Keuhkokuvat veivät sitten jalat alta. Keuhkoissa olleet kasvaimet olivat selvästi suurentuneet, ja kaikkialle keuhkoihin oli tullut kasvainta. Puhdasta hengitys pintaa ei juurikaan ole. Eläinlääkäri vain voi ihmetellä, kuinka Ruska ei oireile. Kuinka se ei yski, kuinka sen ruokahalu vain on kasvanut,vaikka sen pitäisi vähetä. Kuinka se jaksaa lenkeillä ilman oireita???????????????

Minä ymmärrän. Ruska on aina ollut sellainen työnarkomaani, että sitä ei elämän pikku murheet hidasta. Eikä näemmä isotkaan. Sen halu jatkaa tekemistä on uskomaton. Ja sen halu miellyttää minua, että minulla olisi hyvä mieli. Ruska ei voi sietää, jos olen surullinen ja itken. Se tulee lohduttamaan kaikin tavoin.

Meille ei luvattu paljoa aikaa. On vain päivistä, ehkä viikoista kyse.

Minä olen tehnyt päätöksen. Sen viimeisen, jolla päästän rakkaimpani lähtemään. Ennenkuin tulee isot kivut ja romahdus. Haluan muistaa Ruskan viimeisenkin päivän tällaisena. Kun se hymyilee silmillään ja suullaan ja hännällään. Katsoo ja kiittää että on saanut olla minun koira.

Muutama kuva alkuviikolta lenkillä. Kukaan ei tietäisi että Ruska on kipeä,jos ei tietäsi.
Sen elämän ilo ei vähällä sammu <3





torstai 7. maaliskuuta 2013

kaikki "hyvin"

Kaikesta huolimatta, Ruska voi silminnähden hyvin. Sillä tulee välillä niitä yskähdyksiä, ei pahoja eikä montaa kertaa, ja ei edes joka päivä. Nisäkasvain on jotenkin kuin asettunut, toivon että se ei tee tuonne sisäelimiin mitään. Uutta turkkia kasvaa, ruokahalu on suunnaton, ja sitä kovasti ihmettelen?
Voiko sairaus vaikuttaa ruokahaluun noin, painoa ei kuitenkaan ole tullut lisää, vaikka ruokamäärää olen vähän lisännyt.

Eli suht normaalia elämää me täällä nyt mennään, ajatus kasvaimesta ei kuitenkaan katoa mielestä, kyllä se varjostaa jokaista päivää. Mutta toivotaan,että Ruskan vointi pysyy tallaisena pitkään.


Kuvat Pirkko Riekki