perjantai 27. syyskuuta 2013

Kisman treenit

 
Kisman lomanjälkeinen elämä on ollut ahkeraa treenaamista:) Onni on päivätreeni porukat,etenkin kun illat alkaa jo pimenemään. Ja muutamana arki-iltana ollaan nyt päästy treeneihin myös sen ihanan "vanhan" hakuporukankin kanssa.

Hakukesä on ollut rullailmaisun opettelua, ollan tehty paljon treeniä irtorullilla tottiskentillä sekä aukeilla metsäpalstoilla. Pientä säätämistä, "minne mennään ja tuodaanko rulla perille" on riittänyt. Nyt loppusyksystä siirsin irtsikat mukaan etsintään, ja pikkuhiljaa homma alkaa rullaamaan. Edelleen sattuu pudottamisia,ja haetaan uutta rullaa, nyt on ollut hoksaamisia,että pudonnut rulla nousee jo väliltä ylös. Loppukausi vedetään tätä+ lisää motivaatiota=ens keväänä uskon rullailujen pelittävän iloisesti. Kisma ei ole mikään tykki, se tekee sellaista säästeliästä työskentelyä, ja se sopii mulle. Onhan se erilaista kuin Ruskan kanssa, mutta siihen on totuttava,että koirat ei ole samanlaisia :) Pääasia että pelittää, omalla tyylillään :D

Jälkihommissa siirryimme loppukesällä nurmikoilta metsään. Ja todella tyytyväinen olen ollut hyvien pohjien tekemiseen kiirehtimättä metsään. Nenä pysyy alhaalla, ja työskentely on tarkkaa. Keppejä treenattiin paljon erikseen, alkuun otin ilmaisun maahanmenolla, mutta sitten muutin tavan silleen,että Kisma tuo kepin, Ja tämä oli selkeesti Kismalle se hauskempi vaihtoehto! Kun kepit siirtyivät mukaan jäljelle, niillä ei ollutkaan mitään merkitystä,jälki oli parasta. Mutta muutama toppaus kepille, ja yhtäkkiä Kisma alkoi nostella keppejä. Ja sen jälkeen se on toiminut kiitettävästi. Janat ovat olleet vielä lyhyitä, mutta ehdimme nekin tässä ennen lumia varmaan saamaan valmiiksi keväälle. Alle 10m jana menee jo hyvin, otamme siihen mittaa lisää jatkossa. Tässä ehkä saamme Ruskamaisen lähdön toimimaan,eli janalle lähdetään säpäkästi,ja kun jälki tulee vastaan niin sinne mennään :)

Tokoiluja/tottiksia on tehty nyt vähiten, maastot on vieneet aikaa päivästä riittävästi. BH koe ja tokon alokasluokka alkaisi olla kisavalmista, mutta viikonloput olen onnistunut buukkaamaan täyteen töitä/kursseja/näyttelyitä yms. joten koekalenteri näyttää tyhjää. Katsotaan jääkö kaikki ens vuodelle vai miten tässä käy. Mutta kiirettä ei ole kisaamaan,joten ei stressiä :)  Talvella on luvassa mukavasti hallitreenejä eri paikoissa ja eri koirien kanssa. Joten eiköhän ens kesänä varata viikonloppuja myös omiin menoihin :)

torstai 12. syyskuuta 2013

Loppusuora


NURNBERG-BERLIINI

Tänään ”kaahattiin” Saksan läpi, Nurnbergin kulmilta Berliinin kulmille. Matkareitti kulki moottoritietä, kun reitin kesto noin 4 tuntia, maaseutureittiä matka olisi kestänyt 11 tuntia! Booooooooring! Moottoritiellä ei ole mitään näkemistä.
      
Viijatti on hyvä auto, kesti ryppyilemättä koko matkan ja lähes 7000km!!!
 
Koko matka on peltoja, muuan kyläpahanen siellä täällä, rekkoja, lujaa kaahaavia ökyautoja, tuulivoimaloita, aurinkokennoja sekä huoltoasemia.
Vielä monta kilometriä...
Tietöitä ja ruuhkaa...
 
Peltoja...
Rekkoja ja tuulimyllyjä...
ja lisää tuulimyllyjä...
ja aurinkopaneeleja...
ja kaahareita....
 
 
Isommat paikat tulevat motarilta aina syrjään, ja sinne poikkeaminen tietäisi äkkiä aikaa matkaan lisää.  Joten me sit kaahattiin. Oltiin päivän päämäärässä jo kolmen aikaan paikallista aikaa, ja leirialuekin löytyi. Saatiin mukava paikka rannasta, mutta järven vesi on sen verran sakean likaisen näköistä,että Kisma pääsi vain vähän kahlaamaan rannassa. Ehkä Itävallan kirkkaat vedet on vielä tuoreessa muistissa.
Viimeinen leiripaikka
Koirien uittorannalta...kaunista ja niin kamalaa!
 
Illalla tehtiin kävelylenkki läheiseen kylään. Mentiin lossilla noin 50metrin matka, rannassa oli pari kuppilaa. Sit olikin asutusta,ihan hipihiljainen kylä taloineen. Ja tietty me eksyttiin. Ei nyt onneksi kauas, mutta kesti vähän aikaa löytää takas rantaan, tulipa kunnon iltalenkki heitettyä!

BERLIINI-ROSTOCK
Sunnuntaina herättiin taas aikaisin, kummasti se tuo oma kello herättää ja olin yleensä seitsemän maissa viimeistään ylhäällä paikallista aikaa. Lähdimme jatkamaan matkaa kohti Rostockia, missä meillä oli varattuna lauttapaikka yöksi. Oltiin perillä joskus yhden maissa, ja ajateltiin käydä tekemässä lähtöselvitys ensin ja viettää sitten päivä kaupungilla. Kävi sitten säkä,eli meille tarjottiin aiempaa lähtöä, joka olisi jo reilun 2 tunnin päästä. sehän kelpasi,saimme sen vielä 40e halvemmalla hinnalla. Ehdittiin siinä sitten lekittää Kisma, ja kun ei oltu vielä syöty, kaapista hernekeitot ja näkkileivät pöytään. Sillä jaksoi 6 tunnin lauttamatkan Ruotsin puolelle.
Sinne jää Saksan maa
Jäätelön mittainen tauko
Perillä oltiin ilta ysin jälkeen. Ja olihan pimeää! Ajettiin reilut 100km, ja löytyi todella hyvä matkaparkki Åstorpin kulmislta. Parkkimaksu 4e,millä sai sähköt ja halutessaan myös vettä/kemsan tyhjennyksen. Hyvin nukutti.
RUOTSIN LÄPIAJO
Maanantaina matka jatkui, kyllä se tuo Helsingborg-Tukholma välikin on aika tylsä! Matkalla kävimme Ljungbyssa eläinlääkärillä, ja Kisma sai Drontalin. Ja muutaman pysähduksen taktiikalla ajettiin Kapellskäriin saakka. Taas samat kuviot, käydään ensin lähtöselvityksessä ja mennään sit jonnekin yöksi. Mutta onni oli taas myötä, ja päästiinkin yölautalle. Se oli oikeasti hyvä vaihto, sillä lautalla ei ollut yhtäänmitään tekemistä, pieni ruokala,kauppa auki vain hetken ja sielläkään ei mitään ja ei nettiyhteyksiä.
 
Tätä lähtöä odottelimme pidempään, nelisen tuntia. Käytiin siinä sitten kunnolla syömässä sataman ravintolassa, ja Kisman kanssa lenkkeilemässä. Ja ylläri oli kiva, kun menimme sit lautalle, niin täti sanoi,että lipun hintaan kuuluu iltaruoka ja aamupala! Huoh,syötiin sitten vähän lisää, ja ruoka oli kunnon rekkamiesruokaa! Grillikylkeä,broiskunkoipia,uunimakkaraa ja sinappisilakoita. Siinä napa rutisi,kun painuimme hyttiin köllölleen.
Olimme siis 1,5 vrk aikataulusta etuajassa Suomen puolella, ja ajelimme hakemaan Sentan samalla hoidosta ja illalla kotiin saakka.
Ihan huikena hieno reissu takana, uutta reissua jo ajatuksissa. On hienoa kun on ihania ystäviä tuolla maailmallakin, joiden luokse mennessä tunnet olevasi kuin kotona. Ja samalla reissulla saatiin lisää uusia ystäviä, ja ensi kerralla reissu kulkenee myös Alankomaiden kautta heitä tapaamassa.
 
 

lauantai 7. syyskuuta 2013

Perjantai: KRAMSAC-PLEINFIELD 280km


 
Suuntana pohjoinen. Päästiin kotimatkan alkuun vielä kerran nousemaan korkeuksiin. Ensimmäinen pysähdys tehtiin jo Rottach-Egern kylässä ja seuraava Gmundenin kylä tehtiin myös pieni kävelyretki. Nämä olivatkin ”tuttuja” kyliä kahden vuoden takaisen alppireitin varrelta, eli olemme ajaneet näiden läpi 2011. Gmudenissa Kisma pääsi taas uimaan Tegernseejärveen, kavereitakin oli J  Ja sen jälkeen käytiin Konditoria Wagnerissa  herkuttelemassa, hyvä palvelu, Kismallekin tuotiin vettä.

Matka jatkui, ajatuksena oli kierrellä eteenpäin maaseutureittiä, mutta alkoi olla sellaista pikkutietä, että lähdimme motarille. Siellä mentiin lujaa, hitaasti, pysähdyttiin ja oli sitten se peräänajokin jo lähellä. Liikenne pysähtyy ihan hetkessä, ja edellä ajava teki sen niin yllättäin, että Janne sai tosissaan painaa jarrua…. onneksi ei törmätty, mutta minä olin aika vetelänä sen jälkeen.  Loppumatka taas maaseutureitille, leirialue oli vähän hakusessa, ensimmäinen paikka oli tupaten täynnä(valtava alue) mut onneksi löysimme läheltä toisen paikan, jonne oli myös ruuhkaa. Tälläkin alueella on noin 600 auto/vaunupaikkaa ja noin 100 telttapaikkaa! 

Onneksi saimme nettiyhteydet pitkästä aikaa toimimaan paremmin, sehän tarkoitti että pääsi tekemään töitä välillä, arki kutsuu….
Rottach-Egern

tästäpä tytölle mekko

Perjantaina kylällä oli ruuhkaa

voi luoja tätä kukkien määrää!

Gmundenissa
 

Ja taas uidaan, Kismaa sai taas houkutellapois järvestä...


Aamupalaa :)

Ja Kismallekin vettä


Taas mennään, saksan motaria kohti Nurnbergiä

Ja ruuhkaa pukkaa! Motarilla ajaminen ei ole kivaa.
 

TORSTAI: ZELL AM SEE-KAPRUN-KRIMML-KRAMSACH 125km


 
Aikainen herätys kannatti taas. Aurinko nousi Alppien takaa, Zell Am See järvi oli sumuisten pilvien peitossa. Lähdimme Kisman kanssa aamukävelylle, oli hiljaista ja kaunista. Pian aurinko oli jo niin korkealla, että tämä utuinen maisema alkoi herätä eloon.

Päivän reitti oli selvillä, ensin lähikylään Kapruniin, missä sijaitsee upeat vesipadot. Selvisi, että sinne matka veisi bussilla 45min sivu, ja päälle kiipeämistä, joten päätimme jatkaa matkaa Krimmliin. Siellä sijaitsee Euroopan suurin vesiputous, ja sitä se olikin. Näkemisen arvoinen paikka.

Tästä sitten alkoikin seikkailumme jännittävin osuus, ainakin vänkärin mielestä! Siirtyminen Alppien yli seuraavaan kohteeseen, Krimmlistä jatkoimme kohti Zell Am Zilleriä, ja parhaillaan oltiin reilut 1600m meren pinnan yläpuolella. Ja kun siinä istuu siellä ”putoajan” puolella, niin…. keikuin oikeasti penkissä kaksin käsin kauhukahvoista kiinni pitäen, kuskin puolelle nojaten suuren osan matkaa, hirvitti se pudotus. Teillä on paikoin pienet kaiteet, ja paikoin niitä ei ole ollenkaan. Maisemat oli uskomattomia, sen mitä niitä tohti vilkuilla.

Zell Am Ziller oli yksi niistä ihanista Tirolilaiskylistä, maaseutua: lehmiä vuorten rinteissä, pelloilla tehtiin heinää, operaatio sekin tuolla rinteissä. Myös tien varsilla oli varoituksia lehmistä, ilmeisesti osa niistä hoiti tienvarsien siistimisestä.

Matka meni taas hitaasti kymmenien pysähdysten takia, ja tarkoitus oli ajaa Innsbruckiin mutta jäimme sitten Kramsachiin, matkaa takana vain 125km mutta päivä siinä taas vierähti!
Aamu, ihmisen parasta aikaa...


Tirolilaiskyliä


Krimml

Euroopan suurin vesiputous Krimml

Vettä tosiaan satoi...



Krimml vähän ylempää


Hattukaupoilla

Korkeutta 1433m

Korkeutta reilut 1600m...


Matkat Alpeille ylös ja alas oli melkoista serpentiiniä.Pelotti,ihan oikeasti!
 

THALGAU-HALLEIN-WERFEN-ZELL AM SEE 130km


 

Keskiviikko aamuna aurinko paistoi siniseltä taivaalta, pilvet olivat laskeutuneet  Wolfgangseen päälle. Kyllä tässä itkua pukkaa, kun ajattelee että kohta on paluumatka Tyrnävän tasangoille edessä, syyspimeät, räntäsateet, pitkä talvi….
 
Tämän päivän siirtymä oli Arbensee-Zell Am See. Kilometrejä kertyi vain  130km, mutta tänäänkin matkaan kului reilut 5 tuntia. Ensin ajoimme Thalgau-Hallein-Werfen välin. Werfenissä oli tarkoitus mennä käymään jääluolassa, mutta hurja lipun hinta+hurja nousu ylöspäin=päätimme jättää väliin ja mennä tutustumaan vieressä olevaan Hohenwerfen linnaan. Sinnekin joutui nousemaan ”hissillä” mutta tämä hissi pysyi onneksi maan pinnalla! Näitä näköalahissejä vuorten huipulle menisi joka paikassa, mutta kun pää ei kestä niin ei tohdi lähteä edes yrittämään J Werfenissä vietettiin aikaa kauemminkin, käytiin kävelemässä pikkukylässä ja syötiin paikallisessa. Tämä olikin vasta toinen kerta kun ruokailtiin ravintolassa tällä matkalla, eli kotoa mukaan varattu ruokavarasto on riittänyt hyvin. Selvää säästöä!

Maisemat olivat edellen ihan huikeita, nyt aletaan olla jo niillä korkeuksilla, että Alppien päällä näkyy lunta. Matkalla ohitettiin Bischofshofen ja suuret mäkihyppymäet. Reittimme pää oli tänään Zell Am See, jälleen ihana kaupunki vuoristojärven ympärillä. Kisma pääsi uimaan Bobby-aussien kanssa, ja neiti piti melkein hakea pois jääkylmästä järvestä. Tämäkin ilta nautitaan lomasta huikeissa maisemissa.
Aamu Wolfgangseella. Kannattaa nousta aikaisin ylös!


Hohenwerfen linnoitus, saa ihmetellä kuinka näitä on aikoinaan tuonne ylös rakennettu?
 


Menimme ensin tähän "kirkkosaliin" Ihmeteltiin penkin nojalla olevaa kotkaa,kuinka se oli siellä vapaana?

Ihmiset tulivat rohkeasti lähelle lintua, olettivat varmasti myös sen olevan ihan ok... Kunnes se yhtäkkiä nokkaisi tuota harmaapäistä herraa päästä!

"Neiti lintuvastaava" tuli paikalla juoksun kanssa, ja kotka sai kyytiä se oli karannut tarhasta!

Maisemia linnan tornista


Werfenin kylää

Innsbruckin mäet

Minä itse, taas uimassa, enkä tule pois ihan helpolla!