Kille-Kalle on kyllä piirtänyt tassun jälkensä sydämiimme,ja syvälle.Ainoana pentuna se on antanut meille kaikkensa, ja se on saanut meiltä kaiken huomion. Tuntuu niin julmalta antaa se pois...vaikka kuinka tietää ja tajuaa sen,että pienessä hetkessä pentu kotiutuu uuteen paikkaan, jossa sillä onneksi on koirakavereitakin odottamassa. Ja aktiivinen ja rakastettu elämä edessä. Mutta silti se vain tuntuu niin pahalta. Ei voi kuin antaa itkun tulla,ja keventää oloa.
Kille on seikkaillut kovasti, sillä tuntuu olevan äitinsä tapaan paljon virtaa. Viikonloppu aamuina se on saanut tulla sänkyyn, siitä on ihana käydä herättämässä Janne puremalla nenästä ja nuolemalla vimmatusti.Ja häntä heiluu kuin helikopterin propellit. Isoilta koirilta on otettu paljon mallia kuinka pikkukoiran tulee toimia. Aamulla ollaan nätisti rivissä odottamassa ruokaa, jonka se söi alkuun nätisti nauttien. Nyt ruoka menee hotkimalla alas, ahne pikkuinen.
Pissat osuvat jo kiitettävästi paperille, jokunen menee vielä huti. Mutta meistä riippuen tehdään kaikki ulos:) Pihalla on ihana tutkia paikkoja, tosi itsenäisesti lähtee reissuillensa, ja on jo hoksannut,että milloin ei kannata tulla luokse...joutuu sisälle;) Silloin kirmataan pakoon pilke silmäkulmassa, ja lujaa! Metsään on päästy lenkille sekä Ruskan treeneihin mukaan. Tänäänkin viestitreeneissä sai tutustella taas lapsiin, ja isojen koirien isoon haukkuun. Maastossa lähtee mielellään tieltä metsän puolelle, tänään menossa mukana tallaamassa esineruutua. Autoilut sujuvat ilman mitään ongelmia.Ja kotona uni taas maistui.
Paikkoja ei Kille ole päässyt pahemmin tuhoamaan, kovasti kyllä nakertaa uunin kulmaa ja lipaston nuppeja, mutta myös EI sana alkaa mennä tajuntaan. Päivisin aikaa vietetään turvallisesti keittiö-eteiseen rajattuna, mutta nykyään on jo öisinkin ihan vapaana. Nukkuma rytmikin saatiin aika nätisti siirtymään aamu neljän herätyksistä sinne kuuteen,enää ei huuda ruokaa ensimmäisenä, kun silmät aukeaa. Kille-Kalle on saanut uuden nimenkin, mutta meillä tuo Kille-Kalle tai Killeri tulee jo luonnostaan, välillä huudellaan uudella nimellä. Ja luoksehan tullaan silloin kun sattuu huvittamaan;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti