Matka uuteen kotiin alkaa

Perjantaina koitti lähdön hetki. Tunne,että miten paljon jäikään kesken kaiversi,mutta elämä antaa ja ottaa. Ja itsehän tähän päätökseen tulin,että uros ei vaan jää talouteemme asumaan. Siivosin jo enimmät Kille-Kallen tavarat pois,että kotiinpaluu ei tuntuis niin pahalta. Mukaan pakattiin ruokaa,leluja ja muistitikullinen kuvia kasvattaja-Sarille ja Julialle kopioitavaksi.
Ensimmäinen etappi oli Haapavedellä,missä Kille karkasi kahteen otteeseen "isolle" tielle. Oikein silmistä näki, kuinka toisella kertaa nautti pinkaistessaan juoksuun pihatieltä isommalle tielle.Onneksi ei tullut autoja,mutta lujaa mentiin toista sataa metriä, ennekuin sain jätkän kiinni naapurin pihalta;) Loppuillan olikin sitten tarkassa vartioinnissa, yritystä lähteä oli,mutta komento takaisin oli tiukka.
Yön nukuimme asuntoautossa, hienosti Kille rauhoittui nukkumaan uuteen paikkaan.

Lauantaina Ruskan kanssa kävimme Haapajärvellä helteisissä jälkikokeissa, jotka keskeytimme, kun mahiksia ykköseen ei ollut.Takajälki ja 4. keppi vei pisteitä, esineruudussa tällä kertaa kolme pistoa ja kaikilla esine ylös, oppikirjamaista työskentelyä tuomarin mukaan:) 98pisteen tottiksella olisi 1. tulos saatu, joten soronoo ja matkalle kohti Palokkaa.

Matka meni taas mukavasti, Ruska ja Kille nukkuivat koko matkan. Perillä Julia ja Aina odottivatkin jo Sarin luona. Kille-Kalle sai tutustua Tuisku-mummoon,muutama pikainen kuva 3 sukupolvesta

Lopulta kaikki valmista lähtöön, Kille sai vielä tehdä tuttavuutta uuden "iso-siskon" Rai-Rain kanssa.
Pienen hetken päästä kaksikolla alkoi jo painit;)

Aika sanoa hellästi hei. Toivomme kaikkea parasta Kille-Kallen elämään uudessa kodissa.

Matkamme jatkui Minnan luo yöksi, missä tavattiin Jippo ja Jarre sekä pari muuta "sukulaiskoiraa"
Kiitos mukavasta illasta!  Aamulla ajoimme vielä Sarin kautta. Ruska lähti autosta kuin ammuttuna, juoksi suoraan Sarin ulko-oven taakse ja hyppeli että haluaa kiireesti sisälle.Ja sisälle päästyään etsi Killeä joka huoneesta ja terassilta:( Siinä tuli taas itku silmään...   Pian kuitenkin Ruska oli jo lelulaatikolla touhuamassa, niin se vain menee.

Kiitos Sari kaikesta tämankin pentueen kanssa! Matka on ollut täynnä uusia kokemuksia, monet niistä ikäviäkin, mutta onnellinen päätös oli pääasia.Saimme yhden pennun, josta kasvoi ihana hurmuripoika. Ja toivotaan,että tulevaisuus on valoisa,ja saamme kuulla Killestä vielä kaikkea hyvää!
Jatketaan tulevaisuutta suunnitellen:)

Kotimatkalle haimme vielä Sentan ja toisen auton Haapavedeltä,sielläkin Ruska vähän haki pentuaan, mutta ei niin paljon kuin Palokassa. Ja lopulta kotiin päästyä haisteli paikkoja, ja ilmeisesti totesi,että ihana leikkikaveri on nyt lähtenyt uuteen omaan kotiin.
Halaukset ja suukot sinulle, rakas pieni ystävämme.Hauska touhottaja, Kille-Kalle, joka sai lempinimensä pariviikkoisena huutamalla kuin kiljukaulahanhi;)