Iloja ja suruja...

Viime päivinä on menty vähän vuoristorataa. Välillä tulee tunne,että kaikki onkin hyvin ja kaikki unohtuu siksi hetkeksi. Välillä taas tulee ne ajatukset siitä viimeisestä hetkestä,joka on edessä. Tai muistot menneistä hetkistä, joita meillä riittää.

Välillä kysyt Ruskalta,onko kaikki hyvin. Olethan kanssamme vielä pitkään. Ethän ole kipeä, sano jos sattuu.... Tänään on ollut taas itkuinen päivä.

Mutta ilojakin on ollut tälle päivää, jotka taas toivat sitä surua.

Ruskan äiti Tuisku, Pikkupaimenen Front Page News ikää reilut 11 vuotta osallistui tänään pidettyyn Vetaran of Vetarans 2013 juhlagaalaan.Upea ihana Tuisku, jolta Ruska on kauneutensa perinyt.
Ilta tässä jännitettiin, kun kuultiin,että Tuisku on tehnyt bordercollie historiaa ja päässyt finaaliin.
Ja yön puolelle se meni, kun lopulta tuli ihana viesti Sarilta:

Veteran of Veterans 2013 Tuisku <3  ONNEA Sari ja Tuisku sekä Saana handler. Aivan huikeaa!

Kuva:Outi Toni

Ilon ja surun kyynelet menevät sekaisin.
Veteraani, viime kesänä sanoin yhdelle tuomarille kun hän kysyi ikää, että ensi kesänä veteraaneissa...saammeko sitä kesää enää?

Ruskan nisäkasvain on selvästi suurentunut.Ihan huomattavasti. En tiedä vaikuttaako siihen nyt Ruskalla oleva juoksu, Kisman juuri päättynyt juoksu ja näiden kahden hormoonihuuruiset höpöstelyt. Voivatko ne kiihdyttää tätä kasvua? Viikossa on tullut enemmän kuin puolet lisää ryhelmää :(

Ruska nuolee paljon etutassujaan, se on ihan silmiinpistävä muutos.Voiko se olla merkki jostain?
Se nuolee myös nisiään, mutta sen luulen johtuvan paljaaksi ajellusta vatsanalusesta, joka on myös kutittanut sitä. Vierihoitoa Ruska saa nyt jatkuvasti, ja sitä se rakastaa.Tulla kainaloon rapsutettavaksi, ja pyörähtää siitä selälleen, rapsuta vatsaa.

Toivottavasti et ole vielä kipeä...