Asioita on ehtinyt miettiä monella tapaa, nyt jo pystyy puhumaan joidenkin kanssa ilman itkua, mutta sitten taas on niitä, joiden kanssa puhuminen menee itkuksi. On jo hetkiä, jolloin unohtaa kaiken, ja oikeasti vain nauttii hetkestä. Mutta kyllä nämä päivät pitkälti pyörivät siinä ajatuksessa, että milloin.
Aikamoista vuoristorataa mennään tunnepuolella.
Sitä on ihan kuin valpastunut, kun koirat menevät ulos seuraan ikkunasta niiden tekemisiä, näyttääkö kaikki olevan hyvin. Sitä kuuntelee, sitä koskettelee...
Eilen Ruska oli taas reippaana, leikki Kisman kanssa pidempiä aikoja. Iltapäivällä lepäsivät, ja sitten Ruskalta tuli yllättäen oksennus. En tiedä liittyykö tämä taas mihinkään, mistä se johtui. Koirat kun oksentavatkin silloin tällöin. Sitä vaan nyt reagoi heti erilailla. Ruskean keltaista vaahtoa tuli enemmänkin, ensin sisälle ja vielä ulkonakin. Mutta iltaruoka meni hyvin ahneesti alas, ja sen jälkeenkään ei ollut mitään ongelmia. Ehkä se oli vain jotain "normaalia" ?
Nisäkasvain on suurentunut huomattavasti. Nyt huomaa myös selvästi,kuinka siihen tulee sellainen värimuutos, ihon alus tummuu:( Ruska nuolee edelleen paljon nisiään, samoin kuin etutassujaan. Se ei oikein pidä, kun koetan sen takanisiä,pyörähtää mielellään pois.
Tänään kävimme ystäväni Pirkon luona. Minulla on tuhansia kuvia Ruskasta, mutta vähemmän niitä, missä olemme yhdessä. Halusin jotain muistoksi,ennenkuin on myöhäistä. Pirkko sai ihania muistoja meille, tässä muutama,loput saan myöhemmin.
Kiitos Pirkko, tiedät kuinka tärkeitä nämä ovat minulle<3
Minä ja minun rakkaat
Kaikista kaikkein<3
Eksyin sivuillesi ja löysinkin surullisia uutisia. Olen todella pahoillani puolestasi ja tietysti Ruskan. Ihan liian nuorena sairastui.
VastaaPoistaJouduin lopettamaan oman rakkaan koirani syksyllä äkillisesti oireilevan pernakasvaimen revettyä sen oltua vasta vähän yli 8vuotias, koira hiipui tunneissa-ymmärrän millainen shokki tuollainen äkkiarvaamatta imennyt sairaus on.
Isosti voimia!
Terv Päivi ja Frida-muistoissa Indy