TYRNÄVÄ-VIRO-LATVIA-LIETTUA-BIALYSTOK,PUOLA 1500KM
Autoa
pakattiin taas ajatuksella, kun tarkoitus viipyä reissun päällä kolmisen
viikkoa. Torstai-iltana töiden jälkeen klo 21.30 startattiin kohti Helsinkiä ja
Länsisatamaa. Pari pikaista stoppia ja perillä oltiin puoli viisi aamulla.
Kello soimaan kahdeksalta, eli reilut 3 tuntia ehti nukahtaa.
Lauttaan
päästiin hyvissä ajoin, parin tunnin ylitys Tallinaan. Vähän ostoksia ja
kierreltiin aikaa kuluttaaksemme, sillä autokannelle ei päässytkään viemään
kaljapakkeja autoon… Kisma sai ihmiset hymyilemään, sillä kävi aika pitkäksi ja
oli omien temppujen aika J Yksi kommentti vastaantulevalta naiselta: saako tänne tuoda
koiriakin!
Tallinnasta
kaasu pohjaan heti puoli yhden maissa, kun pääsimme maihin. Reitti kulki kohti
Pärnua, matkalla kaunista Eestin maaseutua. Pärnusta Riikaan, oletin reitin
olevan kaunis rantatie, mutta olisi pitänyt ilmeisesti ajamaan vanhaa tietä. Ja
kun uusikin tie oli paikoin ihan hirveillä urilla, niin… Latvian puolella tie
oli paikoin urilla, onneksi ei haitannut näin kesäaikaan pahasti menoa, mutta
mietittiin mitä se ois ollut sateella.
Sitten
rajanylitys ja Liettuaan, tuohon murtovarkaiden luvattuun maahan. Suuntana
Kaunas, josta oli ajateltu ekaa yöpaikkaa. Mutta mutta… oltiin typeriä eikä
katsottu osoitetta ylös lähtiessä, leirialue oli kyllä koneella muistissa,
mutta nettiyhteyksiä ei sitten ollut missään. Ja DNAn hieno matkanettipalvelu
ilmoitteli vain, että ei ole mahdollista saada palvelua. Että näillä mentiin.
Kukaan ei osaa englantia, ainakaan niistä joilta asioista koitettiin kysellä.
Oltiin jo Marijampolessa menossa, kun tuli huoltoasema ja sieltä vielä
kyselemään camping aluetta. Nej nej, ajakaa Puolan puolelle, siellä on. Niin jätettiin Tyrnävän näköiset maisemat
taakse, ja illan jo pimetessä ylitettiin Puolankin raja. Noilla seuduilla
asuntoautolla mihinsattuu yöpyminen ei houkuttele, juurikin noiden rikollisten
vuoksi. Rakkaparkkeihinkaan ei haluttu
lähteä kokeilemaan.
Näin sitten
samoilla silmillä Puolaan, ja hetikohta rajan jälkeen tuli kahvila WiFi
yhteyksineen vastaan! Päästiin etsimään seuraava leirialue, mutta kun päästiin
yöllä paikalle, oli portit lukossa ja ei ketään missään. Suomalainen sisu ei
loppunut, oltiin siellä pilkkopimeässä kaatosateessa ajettu jo muuan kilsa,
joten päätettiin painaa sit Bialystokiin saakka! Perillä näyttelypaikan
parkissa 00.30 ja olipa mukava kun siinä parkissa oli toinenkin suomalainen
asuntoauto J
Takana siis
27tuntia matkantekoa, josta kolmisen tuntia nukuttiin, lautalla muutama tunti
ja perseruvella matkantekoa loput, yhteensä 1500km.
En suosittele ;)
BIALYSTOK-JEDLISK
300KM
Lauantai
aamuna kello soi joskus seiskan maissa, ja myöhemmin tajusin että se oli suomen
ajassa, eli nousin tuntia liian aikasin. No, eipä siinä mitään, tehtiin Kisman
kanssa lähipuistossa lenkki ja käytiin tutustumassa näyttelyalueeseen. Päivästä
oli tulossa kaunis, aurinko paistoi, mutta miten sitten kävikään? Meidän kehä
olikin sitten JÄÄHALLISSA josta oli jää sulatettu pois. Matto rapisi kenkien
alla, kun mentiin sisään. Ja olihan siellä kylmä seisoskella. Porukka jäi
ulko-oven suuhun odottamaan kehien alkua. Onneksi oli autossa vaatetta, fleece
niskaan vaikka ulkona +30 lämmintä. Sääliksi kävi ne joilla pikku nappaskengät
jalassa ja kesämekko päällä…
Tuomarina
Barbara Larska Puolasta, ja hänkään ei sitten osannut sanaakaan englantia! Kehät
pyörii jollain omalla tavalla, ja siellä ei värejä kehässä vilautella, saatiin
kaikki jotain ruusukkeita ja mitaleita, joten sijoituksista ei hajuakaan.
Uroksissa 5 koiraa kolmessa luokassa, väreissä löytyi punaista, ruskeaa,
redmerleä ja mustavalkoista. Urokset voitti ruskea Kode Of Qceltic At Real
Pearl, kaunis uros jolle olisin toivonut vain korkeutta lisää. Nartuissa 8
koiraa neljässä luokassa. Kisma voitti luokkansa ja sai ruusukkeen, joka olikin
kuulemma luokkaSERT. PN kehässä en ymmärtänyt toimintaa, juostiin ympäri, sit
tuomari katseli, ja taas ympäri, ja taas se katseli jne… jossain välissä näin
kun ilmeisesti valioluokan narttu sai mitalin. Se koira lähti kehästä. En tiedä
kuuluuko maan tapoihin esittää koira tyyliin ”seiso nyt siinä” sillä eivät he
paljon koiria rivissä asetelleet , koirat saattoi seistä omistajan vieressä
ihan silleen vaan. Sit tätä pyöritystä, ja lopulta Kisma ykkönen. Kyselin mikä olikaan tämä sijoitus nyt, mutta
tuomari ei ymmärtänyt sanaakaan ;) Sain paperit, ja siellähän se luki SERT ja
varaCACIB. En teidä kuka oli se narttujen paras, ilmeisesti Q`celtic Sex
Appeal, joka ainakin voitti valioluokan. Että näin, pitääkö sitä vielä Puolan
reissuja suunnitella, että saa ne kaksi SERTiä tarvittavaan valionarvoon
haettua…
Me
painettiin kaasua,ja nokka kohti .
Tänään piti olla lyhyen matkan ajopäivä, mutta toisin kävi. Varsovassa oli
motarilla tietyöt, ja navigaattori ei pysynyt menossa mukana ja ajettiin sitten
yksi ramppi huti. Meni lähes tunti löytää uudelleen sille kohtaa, ja ajettiin
sit huvikseen se sama saakelin ramppi uudelleen huti!!!! Ja taas kierrettiin,
navi veikin sit eri reittiä ja ei enää ohjannut meitä sen rampin lähelle.
Päästiin siis Varsovan ohi, pari tuntia siinä tais mennä ;)
Moottoritietkin oli
aika uskomattomilla urilla, siellä on pienemmällä autolla mukava koittaa saada
renkaat pysymään jossain… Onneksi Varsovan jälkeen löytyi yöpaikka, vanhan
papparaisen pitämä leirialue Jeldinskissä. Kierrettiin illalla kylillä, siellä
juhlittiin häitä ihan kahden parin voimin. Uni tuli silmään jo kahdeksalta
paikallista aikaa. Takan kilometrejä Bialystok-Jedlinsk 300km
Matkan
varrelta. Puolassa on isoja hautausmaita, jotka ovat yhtä kukkamerta. Sinne
tuodaan ilmeisesti viikottain tuoreet kukat omaisille. Tien poskella on todella
paljon ristimerkkejä ja kukkia myös, luulen että ovat liikenneonnettomuuksissa
kuolleiden paikkoja.
Liikenne Puolassa, kuten myös muissa Baltian maissa on
hurjaa. Rekat lähtee ohittamaan toisiaan paikoissa, missä ei paljon näe ja
vastaantulija väistää. Todella pelottavaa, ja peräänajot varmasti
jokapäiväisiä, sillä tien varsilla on monia varaosaliikkeitä, joissa
kymmenittäin puskureita esillä! Poliiseja näkee paljon, ja ovat yleensä tutkan kanssa jossain tienhaaroissa ja aina siellä seisoi muuan auto. Täällä on parempi ajella rajoitusten mukaan, ja seurata valojen vaihtumista välttääkseen sakot.
Asumuksia on laidasta laitaan, on niitä joissa
talvet voivat olla kovaa aikaa, kun talon nurkat ovat rikki ja katotkin
reikäisiä. Sitten se toinen ääripää. eli uudet hienot talot upeine pihoineen.
Englantia ei osanne kuin murto-osa, ainakaan tavalliset duunarit joita
tapasimme huoltoasemilla, kaupoissa ym. Jopa leirintäalueella mentiin välillä
käsimerkeillä! Irtokoiria näkee paljon,
osa varmaan kodittomia. Tänään kaksi koiraa juoksi liekkien tiellä vastaan,
jarrutettiin, mutta toinen juoksi tosi lähelle auton viereen. Näytti jo että
alle jäi, mutta se hyppäsikin ojan yli viime hetkessä. Lenkillä on tullut monta
vastaan, eivät kuitenkaan ole tulossa Kisman luo, siitä erikoisia! Samoin
ihmisillä on koiria vapaana lenkillä, ja hienosti pikku-fifit ovat tehneet
ohitukset, yksikään ei ole yrittänyt tehdä tuttavuutta.
Ja tänä
aamuna meinasin saada kunnon paskahalvauksen. Lähdin lenkille Kisman kanssa.
Asutusalueella tuli kohdalle tyhjä aidattu tontti, ja katsoin että sielläpä on
palloja, liekkö koirien vai lasten. Siinä samassa sieltä jostain kimposi
saksanpaimenkoira uros aidan taakse hirveällä rähinällä. Kisma hyppäsi ajotielle
ja minä perässä. Onneksi ei tullut autoa! Pääsi sesse yllättämään pahemman
kerran.
JELDINSK-KRAKOW
200KM
Jeldinskistä
lähes 12 tunnin yöunien jälkeen kohti Krakovaa, ajettiin siitä vielä vähän
matkaa Camping Cleapardiaan.Matkalla tuttu Lidl,josta tuoretta sämpylää. Tänään
matkaa siis vain 200km. Meillä oli
mielenkiiintoiset naapurit, luulimme ensin että tämä Rosa bussarna on jotain
”hippijuttuja” ja mitähän sieltä tulee illan päälle näkymään. Mut käytiin
nettisivuilla, ja sieltähän selvisi enemmän. Toinen naapurimme herätti myös
mielenkiintoa, ja porukkaa lappasi kuvaamassa autoja, minä muiden mukana ;)
KRAKOW,PUOLA-LIPSTOVSKY
MIKOLAS,SLOVAKIA 250KM
Maanantaina
matka jatkui Oswiecimiin eli Auschwitziin. Tässä välillä tuli vastaan
ensimmäinen tietulli. Lähdimme
opastetulle kierrokselle, joka kesti siellä pari tuntia. Sitten olisi ollut
siirtymä bussilla Birkenauhin, mutta… Kisma jäi autoon häkkiin odottamaan.
Tuossa ennen bussin tuloa Janne lähti tsekkaamaan tilannetta, ja niinhän se oli
Neiti Houdini tullut ulos häkistä. Jätimme sitten Birkenaun väliin. Auschwitz
oli hiljentävä kokemus.
Matkamme
jatkuin kohti eteläistä Puolan rajaa, Zakopanea. Koko matka sinne oli pieniä
kyliä ja loppumatkasta asunnot muuttuivat ihaniksi alppimajan tyylisiksi.
Samoin kuin maisemat, aloimme olla Tatran vuoriston alueella. Zakopane olikin
iso kylä(kaupunki?), upea paikka.
Turistikylä sieltä ihan keskustasta, kauemmas jäävissä kylissä oli sitä omaa
vanhaa. Löysimme tori/markkinapaikan, ja paljon kaikenlaisen tavaran myyjää
kojuissaan. Matkaan tarttui juutoa sekä Kismalla oma lammas. Ilta oli
harmittavasti pilvinen ja sumuinen, joten vuoristo jäi sumun peittoon.
Zakopanesta
suunta kohti Slovakiaa, matka taittui Tatran vuoriston kupeessa. Slovakian
puolella piti autoon ostaa Vinjet tarra. Välillä mentiin synkkää metsätietä
kuusten oksien hipoessa auton kylkiä, välillä upeissa maisemissa ja vuoriston
rinnettä ylös ja alas kiemurrellen. Harmitti se sumu, olisi saanut ihania
kuvia! Loppumatka 75km otti reilun tunnin, eli tuolla keskinopeus taisi olla
jotain 50-60km tunnissa. Päästiin perille upean Lipstovsky Mikolas kylän leirialueelle,
Lipsovsky Mare järven rannalle. Nää nimet on niin kivoja kirjoittaa, etenkin
navigaattoriin. Ilta pidettiin sadetta autossa, toivottavasti huomenna keli
paranee matkalla kohti Unkaria J Leirialueen nettiyhteydet ei toimi, vaikka täälläkin
ne on, tää on niinku jo ihan arkipäivää…
SLOVAKIA-UNKARI 250KM
Tiistai aamuna aamu valkeni kirkkaana, mutta pian ne pilvet sieltä tulivat ja sumensivat maisemat. Muutama huono kuva aamulla Tatran maisemista vielä, ja sitten suuntasimme kohti Unkaria.
Matkaa oli vain 250km,maisemat tälläkin välillä upeita, ennen rajaa ostettiin autoon Unkarissa tarvittava Vinjet kuitin.
SLOVAKIA-UNKARI 250KM
Tiistai aamuna aamu valkeni kirkkaana, mutta pian ne pilvet sieltä tulivat ja sumensivat maisemat. Muutama huono kuva aamulla Tatran maisemista vielä, ja sitten suuntasimme kohti Unkaria.
rannalle saksanpaimenilta pääsy kielletty ;)
Matkaa oli vain 250km,maisemat tälläkin välillä upeita, ennen rajaa ostettiin autoon Unkarissa tarvittava Vinjet kuitin.
Rekkoja kehoitetaan ajamaan mäkiä alas 2 vaihteella, oli aika jyrkkää laskua...
Kotipihasta tuttu norsunkärsä;)
UNKARI, MOGYORÖD
Tiistaina päivällä perillä kohteessa, tai melkein. Täällä TomTom teki toisen hukkansa,ja ajatti meidät lähelle Juditin kotia mutta melkoista sähkölinjan pohjaa olisi pitänyt ajaa loppumatka. Kivoja kapistuksia,kun ne löytää ne hyvät oikopolut... Pakko oli soittaa Judit paikalla,että tuuhan hakemaan meidät. Kisma otettiin viidenkoiran laumaan mukaan hienosti, toki kakara tietää paikkansa ja väistelee sulavasti. Kävimme tiistaina todella pitkän lenkin, ja ilta on oleskeltu. Keskiviikko aamuna alkoi sataa ja ukkostaa, nyt odotellaan kelin selkenemistä, tarkoituksena oli käydä Budapaestissä Ildikon ja Arpin kanssa katsomassa nähtävyyksiä.
Kisma synnyinseudullaan.
vas.Moritz,Vixen,Skye,Rosie ja Kisma
Huomenna leirille,ja päivittelen blogia lisää ens viikolla,jos pääsen jossain nettiin.
Meidän reissukoira:)
ompas ihania kuvia :)
VastaaPoistaovatpa Skye ja Rosi nätinnäköisiä tuon kuvan perusteella~