keskiviikko 28. elokuuta 2013

Kisma & kesäloma 2013


 

TYRNÄVÄ-VIRO-LATVIA-LIETTUA-BIALYSTOK,PUOLA  1500KM

Autoa pakattiin taas ajatuksella, kun tarkoitus viipyä reissun päällä kolmisen viikkoa. Torstai-iltana töiden jälkeen klo 21.30 startattiin kohti Helsinkiä ja Länsisatamaa. Pari pikaista stoppia ja perillä oltiin puoli viisi aamulla. Kello soimaan kahdeksalta, eli reilut 3 tuntia ehti nukahtaa.

Lauttaan päästiin hyvissä ajoin, parin tunnin ylitys Tallinaan. Vähän ostoksia ja kierreltiin aikaa kuluttaaksemme, sillä autokannelle ei päässytkään viemään kaljapakkeja autoon… Kisma sai ihmiset hymyilemään, sillä kävi aika pitkäksi ja oli omien temppujen aika J Yksi kommentti vastaantulevalta naiselta: saako tänne tuoda koiriakin!
 

Tallinnasta kaasu pohjaan heti puoli yhden maissa, kun pääsimme maihin. Reitti kulki kohti Pärnua, matkalla kaunista Eestin maaseutua. Pärnusta Riikaan, oletin reitin olevan kaunis rantatie, mutta olisi pitänyt ilmeisesti ajamaan vanhaa tietä. Ja kun uusikin tie oli paikoin ihan hirveillä urilla, niin… Latvian puolella tie oli paikoin urilla, onneksi ei haitannut näin kesäaikaan pahasti menoa, mutta mietittiin mitä se ois ollut sateella.
 

Sitten rajanylitys ja Liettuaan, tuohon murtovarkaiden luvattuun maahan. Suuntana Kaunas, josta oli ajateltu ekaa yöpaikkaa. Mutta mutta… oltiin typeriä eikä katsottu osoitetta ylös lähtiessä, leirialue oli kyllä koneella muistissa, mutta nettiyhteyksiä ei sitten ollut missään. Ja DNAn hieno matkanettipalvelu ilmoitteli vain, että ei ole mahdollista saada palvelua. Että näillä mentiin. Kukaan ei osaa englantia, ainakaan niistä joilta asioista koitettiin kysellä. Oltiin jo Marijampolessa menossa, kun tuli huoltoasema ja sieltä vielä kyselemään camping aluetta. Nej nej, ajakaa Puolan puolelle, siellä on.  Niin jätettiin Tyrnävän näköiset maisemat taakse, ja illan jo pimetessä ylitettiin Puolankin raja. Noilla seuduilla asuntoautolla mihinsattuu yöpyminen ei houkuttele, juurikin noiden rikollisten vuoksi.  Rakkaparkkeihinkaan ei haluttu lähteä kokeilemaan.

 
 

Näin sitten samoilla silmillä Puolaan, ja hetikohta rajan jälkeen tuli kahvila WiFi yhteyksineen vastaan! Päästiin etsimään seuraava leirialue, mutta kun päästiin yöllä paikalle, oli portit lukossa ja ei ketään missään. Suomalainen sisu ei loppunut, oltiin siellä pilkkopimeässä kaatosateessa ajettu jo muuan kilsa, joten päätettiin painaa sit Bialystokiin saakka! Perillä näyttelypaikan parkissa 00.30 ja olipa mukava kun siinä parkissa oli toinenkin suomalainen asuntoauto J

Takana siis 27tuntia matkantekoa, josta kolmisen tuntia nukuttiin, lautalla muutama tunti ja perseruvella matkantekoa loput, yhteensä 1500km. En suosittele ;)

BIALYSTOK-JEDLISK 300KM

Lauantai aamuna kello soi joskus seiskan maissa, ja myöhemmin tajusin että se oli suomen ajassa, eli nousin tuntia liian aikasin. No, eipä siinä mitään, tehtiin Kisman kanssa lähipuistossa lenkki ja käytiin tutustumassa näyttelyalueeseen. Päivästä oli tulossa kaunis, aurinko paistoi, mutta miten sitten kävikään? Meidän kehä olikin sitten JÄÄHALLISSA josta oli jää sulatettu pois. Matto rapisi kenkien alla, kun mentiin sisään. Ja olihan siellä kylmä seisoskella. Porukka jäi ulko-oven suuhun odottamaan kehien alkua. Onneksi oli autossa vaatetta, fleece niskaan vaikka ulkona +30 lämmintä. Sääliksi kävi ne joilla pikku nappaskengät jalassa ja kesämekko päällä…

 

Tuomarina Barbara Larska Puolasta, ja hänkään ei sitten osannut sanaakaan englantia! Kehät pyörii jollain omalla tavalla, ja siellä ei värejä kehässä vilautella, saatiin kaikki jotain ruusukkeita ja mitaleita, joten sijoituksista ei hajuakaan. Uroksissa 5 koiraa kolmessa luokassa, väreissä löytyi punaista, ruskeaa, redmerleä ja mustavalkoista. Urokset voitti ruskea Kode Of Qceltic At Real Pearl, kaunis uros jolle olisin toivonut vain korkeutta lisää. Nartuissa 8 koiraa neljässä luokassa. Kisma voitti luokkansa ja sai ruusukkeen, joka olikin kuulemma luokkaSERT. PN kehässä en ymmärtänyt toimintaa, juostiin ympäri, sit tuomari katseli, ja taas ympäri, ja taas se katseli jne… jossain välissä näin kun ilmeisesti valioluokan narttu sai mitalin. Se koira lähti kehästä. En tiedä kuuluuko maan tapoihin esittää koira tyyliin ”seiso nyt siinä” sillä eivät he paljon koiria rivissä asetelleet , koirat saattoi seistä omistajan vieressä ihan silleen vaan. Sit tätä pyöritystä, ja lopulta Kisma ykkönen.  Kyselin mikä olikaan tämä sijoitus nyt, mutta tuomari ei ymmärtänyt sanaakaan ;) Sain paperit, ja siellähän se luki SERT ja varaCACIB. En teidä kuka oli se narttujen paras, ilmeisesti Q`celtic Sex Appeal, joka ainakin voitti valioluokan. Että näin, pitääkö sitä vielä Puolan reissuja suunnitella, että saa ne kaksi SERTiä tarvittavaan valionarvoon haettua…

Me painettiin kaasua,ja nokka kohti  . Tänään piti olla lyhyen matkan ajopäivä, mutta toisin kävi. Varsovassa oli motarilla tietyöt, ja navigaattori ei pysynyt menossa mukana ja ajettiin sitten yksi ramppi huti. Meni lähes tunti löytää uudelleen sille kohtaa, ja ajettiin sit huvikseen se sama saakelin ramppi uudelleen huti!!!! Ja taas kierrettiin, navi veikin sit eri reittiä ja ei enää ohjannut meitä sen rampin lähelle. Päästiin siis Varsovan ohi, pari tuntia siinä tais mennä ;)
 
Moottoritietkin oli aika uskomattomilla urilla, siellä on pienemmällä autolla mukava koittaa saada renkaat pysymään jossain… Onneksi Varsovan jälkeen löytyi yöpaikka, vanhan papparaisen pitämä leirialue Jeldinskissä. Kierrettiin illalla kylillä, siellä juhlittiin häitä ihan kahden parin voimin. Uni tuli silmään jo kahdeksalta paikallista aikaa. Takan kilometrejä Bialystok-Jedlinsk 300km



 
 
 

Matkan varrelta. Puolassa on isoja hautausmaita, jotka ovat yhtä kukkamerta. Sinne tuodaan ilmeisesti viikottain tuoreet kukat omaisille. Tien poskella on todella paljon ristimerkkejä ja kukkia myös, luulen että ovat liikenneonnettomuuksissa kuolleiden paikkoja.
 
Liikenne Puolassa, kuten myös muissa Baltian maissa on hurjaa. Rekat lähtee ohittamaan toisiaan paikoissa, missä ei paljon näe ja vastaantulija väistää. Todella pelottavaa, ja peräänajot varmasti jokapäiväisiä, sillä tien varsilla on monia varaosaliikkeitä, joissa kymmenittäin puskureita esillä! Poliiseja näkee paljon, ja ovat yleensä tutkan kanssa jossain tienhaaroissa ja aina siellä seisoi muuan auto. Täällä on parempi ajella rajoitusten mukaan, ja seurata valojen vaihtumista välttääkseen sakot.
 
 
Asumuksia on laidasta laitaan, on niitä joissa talvet voivat olla kovaa aikaa, kun talon nurkat ovat rikki ja katotkin reikäisiä. Sitten se toinen ääripää. eli uudet hienot talot upeine pihoineen. Englantia ei osanne kuin murto-osa, ainakaan tavalliset duunarit joita tapasimme huoltoasemilla, kaupoissa ym. Jopa leirintäalueella mentiin välillä käsimerkeillä!  Irtokoiria näkee paljon, osa varmaan kodittomia. Tänään kaksi koiraa juoksi liekkien tiellä vastaan, jarrutettiin, mutta toinen juoksi tosi lähelle auton viereen. Näytti jo että alle jäi, mutta se hyppäsikin ojan yli viime hetkessä. Lenkillä on tullut monta vastaan, eivät kuitenkaan ole tulossa Kisman luo, siitä erikoisia! Samoin ihmisillä on koiria vapaana lenkillä, ja hienosti pikku-fifit ovat tehneet ohitukset, yksikään ei ole yrittänyt tehdä tuttavuutta.


 

Ja tänä aamuna meinasin saada kunnon paskahalvauksen. Lähdin lenkille Kisman kanssa. Asutusalueella tuli kohdalle tyhjä aidattu tontti, ja katsoin että sielläpä on palloja, liekkö koirien vai lasten. Siinä samassa sieltä jostain kimposi saksanpaimenkoira uros aidan taakse hirveällä rähinällä. Kisma hyppäsi ajotielle ja minä perässä. Onneksi ei tullut autoa! Pääsi sesse yllättämään pahemman kerran.

JELDINSK-KRAKOW 200KM

Jeldinskistä lähes 12 tunnin yöunien jälkeen kohti Krakovaa, ajettiin siitä vielä vähän matkaa Camping Cleapardiaan.Matkalla tuttu Lidl,josta tuoretta sämpylää. Tänään matkaa siis vain 200km. Meillä oli mielenkiiintoiset naapurit, luulimme ensin että tämä Rosa bussarna on jotain ”hippijuttuja” ja mitähän sieltä tulee illan päälle näkymään. Mut käytiin nettisivuilla, ja sieltähän selvisi enemmän. Toinen naapurimme herätti myös mielenkiintoa, ja porukkaa lappasi kuvaamassa autoja, minä muiden mukana ;)





 

KRAKOW,PUOLA-LIPSTOVSKY MIKOLAS,SLOVAKIA 250KM

Maanantaina matka jatkui Oswiecimiin eli Auschwitziin. Tässä välillä tuli vastaan ensimmäinen tietulli.  Lähdimme opastetulle kierrokselle, joka kesti siellä pari tuntia. Sitten olisi ollut siirtymä bussilla Birkenauhin, mutta… Kisma jäi autoon häkkiin odottamaan. Tuossa ennen bussin tuloa Janne lähti tsekkaamaan tilannetta, ja niinhän se oli Neiti Houdini tullut ulos häkistä. Jätimme sitten Birkenaun väliin. Auschwitz oli hiljentävä kokemus.






 

Matkamme jatkuin kohti eteläistä Puolan rajaa, Zakopanea. Koko matka sinne oli pieniä kyliä ja loppumatkasta asunnot muuttuivat ihaniksi alppimajan tyylisiksi. Samoin kuin maisemat, aloimme olla Tatran vuoriston alueella. Zakopane olikin iso kylä(kaupunki?), upea paikka. Turistikylä sieltä ihan keskustasta, kauemmas jäävissä kylissä oli sitä omaa vanhaa. Löysimme tori/markkinapaikan, ja paljon kaikenlaisen tavaran myyjää kojuissaan. Matkaan tarttui juutoa sekä Kismalla oma lammas. Ilta oli harmittavasti pilvinen ja sumuinen, joten vuoristo jäi sumun peittoon.







 

Zakopanesta suunta kohti Slovakiaa, matka taittui Tatran vuoriston kupeessa. Slovakian puolella piti autoon ostaa Vinjet tarra. Välillä mentiin synkkää metsätietä kuusten oksien hipoessa auton kylkiä, välillä upeissa maisemissa ja vuoriston rinnettä ylös ja alas kiemurrellen. Harmitti se sumu, olisi saanut ihania kuvia! Loppumatka 75km otti reilun tunnin, eli tuolla keskinopeus taisi olla jotain 50-60km tunnissa. Päästiin perille upean Lipstovsky Mikolas kylän leirialueelle, Lipsovsky Mare järven rannalle. Nää nimet on niin kivoja kirjoittaa, etenkin navigaattoriin. Ilta pidettiin sadetta autossa, toivottavasti huomenna keli paranee matkalla kohti Unkaria J Leirialueen nettiyhteydet ei toimi, vaikka täälläkin ne on, tää on niinku jo ihan arkipäivää…

SLOVAKIA-UNKARI 250KM

Tiistai aamuna aamu valkeni kirkkaana, mutta pian ne pilvet sieltä tulivat ja sumensivat maisemat. Muutama huono kuva aamulla Tatran maisemista vielä, ja sitten suuntasimme kohti Unkaria.
rannalle saksanpaimenilta pääsy kielletty ;)




Matkaa oli vain 250km,maisemat tälläkin välillä upeita, ennen rajaa ostettiin autoon Unkarissa tarvittava Vinjet kuitin.
Rekkoja kehoitetaan ajamaan mäkiä alas 2 vaihteella, oli aika jyrkkää laskua...



Kotipihasta tuttu norsunkärsä;)
 
 
UNKARI, MOGYORÖD
 
Tiistaina päivällä perillä kohteessa, tai melkein. Täällä TomTom teki toisen hukkansa,ja ajatti meidät lähelle Juditin kotia mutta melkoista sähkölinjan pohjaa olisi pitänyt ajaa loppumatka. Kivoja kapistuksia,kun ne löytää ne hyvät oikopolut... Pakko oli soittaa Judit paikalla,että tuuhan hakemaan meidät. Kisma otettiin viidenkoiran laumaan mukaan hienosti, toki kakara tietää paikkansa ja väistelee sulavasti. Kävimme tiistaina todella pitkän lenkin, ja ilta on oleskeltu. Keskiviikko aamuna alkoi sataa ja ukkostaa, nyt odotellaan kelin  selkenemistä, tarkoituksena oli käydä Budapaestissä Ildikon ja Arpin kanssa katsomassa nähtävyyksiä.
Kisma synnyinseudullaan.
vas.Moritz,Vixen,Skye,Rosie ja Kisma

 
 
Huomenna leirille,ja päivittelen blogia lisää ens viikolla,jos pääsen  jossain nettiin.
 
Meidän reissukoira:)
 

 
 

1 kommentti:

  1. ompas ihania kuvia :)
    ovatpa Skye ja Rosi nätinnäköisiä tuon kuvan perusteella~

    VastaaPoista