Perjantai iltana käännettiin auton keula kohti Ivaloa. Matkaa edessä 560km jälkikokeisiin. Eipä tule katseltua tuolta etelän suunnasta kokeita,joihin tämän saman matkan ajaisi, mutta Ivaloon körryyttelee mielellään jo pelkän koetunnelman vuoksi. Vaikka haasteena maastoissa onkin porot sekä vaarassa tuuli+kuiva aluskasvillisuus, ja joskus jopa sopulien vaellus, kuten sinä vuonna kun Ruskan kanssa siellä edelliskerran kisattiin.
Ajoimme yöllä yhteen saakka, sitten kuskilta loppui virta, oltiin 100km päässä Ivalosta. Tuttu rantaparkki minne jäimme yöksi.
Aamulla jatkettiin matkaa, ja tottiskentän reunalla oli tallaisia kavereita ihmettelemässä, mitä täällä alkaa tapahtumaan...Onneksi autolla vähän reippaammin ajellut nuorukainen pisti tokkaan säpinää, ja porukka katosi metsän siimekseen. Ois voinut olla haastava tottisosuus,jos porot olisivat siinä 100metrin päässä tien reunalla olleet ruokailemassa.
Aloitimme päivän tottiksilla. Kisman suoritus oli ihan ok, pieniä juttuja siellä täällä, joita työstetään parempaan.A esteellä hetin kapulan vähän vinoon, ja en ajatellut että ois tarvis korjata,mutta ois kannattanut,sillä Kisma teki tasamaanoudon.Siinäpä suurin pistemenetys tulikin, mutta 77pisteen tottiksella maastoon.
Maastossa oli ekana esineruutu, joka oli ainakin ohjaajalle haaste. Rinne nousi ylöspäin, ja etureunassa meni ajoura vinosti ruudun läpi. Mutta Kisma teki innokkaasti hommia, esine nousi ja 29p. Jäljelle lähetettäessä janan alussa oli joku haju, joka veti koiraa mukaansa, ilmeisesti porojen hajut. Mutta kun sain siitä yli, niin lähti hienosti etenemään janalla, ja nosti jäljen. Eka keppi, ja sen jälkeen vielä loput viisi, ihan loistavaa. Jälki oli paikoin hyvin kuivaa sammalpohjaa, jo koira jäljesti nokka ylhäällä.Olipa niin epävarma olo siellä liinan päässä,että missä mennään, mutta jäljellä mentiin. Välillä ehti kyllä napata vähän poronpapanoitakin suuhunsa, mutta hienosti Kisma hoiti homman kotiin. Muutamalla jäljellä oli ollut poroja, sekä kaksi koiraa oli löytänyt jäljen läheisyydestä poronraatoja, jotka olivat haisseet koiran nenään niin houkuttelevasti,että sinne oli menty. Kismalle jäljeltä 167p
Nuotiolla
Me odotellaan
JK1 273p ja FI MVA
Sunnuntaina lähdimme kokeilemaan kakkosluokkaa. Kisma oli selvästi väsynyt,kaksi yötä autossa matkustamista ja koepäivä takana. Tottis oli hmmmm.....sinnepäin, mutta 70pistettä,joten lähdimme maastoon. Esineruutu oli tänään helpompi (ohjaajan silmiin) Kisma merkkasi oikean takakulman esineen, nosti keskeltä yhden, merkkasi vasemman takakulman esineen ja se oli siinä Vieraat esineet treeniin :) Jäljelle arvoin itselleni sitten sen vaaraan nousevan jäljen. Jana oli huono,tuulesta takajälki josta sitten pääsimme matkaan. Taas näytti että koira vain käveleskelee siellä nenä vähän maasta ylhäällä, mutta eka keppi löytyi jonkin matkan päästä. Jatkettiin matkaa, oli jo ihan varma että ei olla jäljellä, mutta kakkoskeppi tuli vastaan. Siinä vaiheessa oltiin jo ylhäällä vaarassa, ja tuuli kävi voimakkaasti. Kisma lähti jatkamaan, en tiedä oliko minun epävarmuus vaiko oliko koira oikeasti hukannut tuulessa jäljen, lopulta päädyimme vanhojen poronluiden luokse,mitä Kisma jäi haistelemaan. Palattiin takaisin, mutta maasto oli niin samanlaista,että ei mitään käsitystä missä oli kuljettu. Käveleskeltiin siellä täällä josko jälki vielä tarttuisi nenään, mutta ei. Näin kahdella kepillä pois maastosta. Hiukka harmitti, koulari oli jo niin lähellä, mutta tätähän tämä on :)
Oikein tyytyväisenä Kisman tekemisistä, nuori koira jaksoi kuitenkin yrittää parhaansa kahtena peräkkäisenä päivänä. Ja me saatiin se, mitä tultiin hakemaan JK1 ja sen myötä FI MVA !!! Ja kehän kiertäminen jatkuu sitten käyttöluokassa :)
Kiitos Ivalon porukoille jälleen kerran upeista kokeista, siellä on hieno käydä kisaamassa vaaramaisemissa. Ja kiitos myös kisakavereilla,oli tosi hauska vkl teidän kanssa :)
