Pois luoduista pennuista oli jäljellä enää hyvin pieni jälki, jonka eläinlääkärimme Outi Niemelä kertoi olevan hyvä asia. Tämä sankari pyörähteli ja venytteli itseään kovasti, todella eläväinen pentu. Huh huh, täytyy tunnustaa, että en uskonut pennun enää olevan siellä. Eläinlääkäriin ajoin syvissä mietteissä, entä jos...entä jos... Edelleen on vähän ajatus hukassa, yhtäkkiä tajuata, että reilut kolme viikkoa ja pentu syntyy.
Onhan tässä vieläkin riskejä, kaikenlaisia, mutta nyt mennään päivä kerrallaan ja katsotaan mitä tuleman pitää. Käymme noin viikkoa ennen laskettua aikaa vielä ultrassa, näitä ei tällä kertaa tarvi röntgenissä laskea.
Ruskan paino oli eka ultran aikaan 19,5kg ja nyt 20,1kg.
Jotenkin hassua, että tulee vain yksi pentu. Surullista on ajatella, että sillä ei ole kavereita temuamassa pentuleikkejä, vaan ainoastaan tuo äitikoira. Joka tosin on aika kakaramainen;)
Kaverilla on varmasti tarkoituksensa - Aarre tai Helmi :) Onnellista loppu-odotusta Ruskalle ja tsemppiä taustajoukoille.
VastaaPoistaMiten miulla on sellainen hytinä, että Rusinasta saattaa tulla aika lellitty ja rakastettu pentunen...? ;o) Onnea kovasti loppuodotukseen ja toivotaan peukutusten kera, että kaikki menee hyvin!
VastaaPoista