Ruoka aikoina ollaan paikalla, on ollut jopa röyhkeänä ja meinannut viedä ruokaa jo käsistä. Nyt on menty kuitenkin vähän kummallisella tunteella eteenpäin,ei sitä suurta odotuksen tuntua ja päivien laskemista, vaan pieni aavistus että siellä ei ole enää ketään. Viime viikolle sattunut äitini sairaskohtaus on vienyt vielä ajatukset suuresti pois tästä Ruskan tiineydestä. Mutta toivotaan, että huomenna on aihetta jo iloon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti