kaikista kaikkein

Tänään kävimme eläinlääkärissä. Varasin ajan, kun Ruska teki juoksun, sillähän oli jonkinlainen juoksu tammikuussakin. Ajattelin,ettei vaan tee kohtutulehdusta tai jotain muuta. Samalla pyysin, jos katsomme ultralla vatsan alueen.

Kuten olin itsekin ihmetellyt, nisäkasvain ryhelmä oli hävinnyt. Nisissä ei ollut juurikaan mitään. Ultrassakaan ei mitään hälyttävää: kaksi suurentunutta imusolmuketta, joista ei kuitenkaan voinut olla varma, ovatko ne kuitenkaan imusolmukkeet?

Jotenkin siinä toivo kirposi pintaan, Milla oli minulla kaverina ja mietimme jo iloisina, entä jos...
Entä jos keuhkotkin ovat puhtaat? Päätimme siis kuvata myös keuhkot, jotta näemme tilanteen.
Ehdin jo tehdä päätöksen kohdun poistosta heti, jos keuhkot ovat puhtaat. Mietin oikeasti, että saisin pitää Ruskan vielä pitkään...

Keuhkokuvat veivät sitten jalat alta. Keuhkoissa olleet kasvaimet olivat selvästi suurentuneet, ja kaikkialle keuhkoihin oli tullut kasvainta. Puhdasta hengitys pintaa ei juurikaan ole. Eläinlääkäri vain voi ihmetellä, kuinka Ruska ei oireile. Kuinka se ei yski, kuinka sen ruokahalu vain on kasvanut,vaikka sen pitäisi vähetä. Kuinka se jaksaa lenkeillä ilman oireita???????????????

Minä ymmärrän. Ruska on aina ollut sellainen työnarkomaani, että sitä ei elämän pikku murheet hidasta. Eikä näemmä isotkaan. Sen halu jatkaa tekemistä on uskomaton. Ja sen halu miellyttää minua, että minulla olisi hyvä mieli. Ruska ei voi sietää, jos olen surullinen ja itken. Se tulee lohduttamaan kaikin tavoin.

Meille ei luvattu paljoa aikaa. On vain päivistä, ehkä viikoista kyse.

Minä olen tehnyt päätöksen. Sen viimeisen, jolla päästän rakkaimpani lähtemään. Ennenkuin tulee isot kivut ja romahdus. Haluan muistaa Ruskan viimeisenkin päivän tällaisena. Kun se hymyilee silmillään ja suullaan ja hännällään. Katsoo ja kiittää että on saanut olla minun koira.

Muutama kuva alkuviikolta lenkillä. Kukaan ei tietäisi että Ruska on kipeä,jos ei tietäsi.
Sen elämän ilo ei vähällä sammu <3

kaikki "hyvin"

Kaikesta huolimatta, Ruska voi silminnähden hyvin. Sillä tulee välillä niitä yskähdyksiä, ei pahoja eikä montaa kertaa, ja ei edes joka päivä. Nisäkasvain on jotenkin kuin asettunut, toivon että se ei tee tuonne sisäelimiin mitään. Uutta turkkia kasvaa, ruokahalu on suunnaton, ja sitä kovasti ihmettelen?
Voiko sairaus vaikuttaa ruokahaluun noin, painoa ei kuitenkaan ole tullut lisää, vaikka ruokamäärää olen vähän lisännyt.

Eli suht normaalia elämää me täällä nyt mennään, ajatus kasvaimesta ei kuitenkaan katoa mielestä, kyllä se varjostaa jokaista päivää. Mutta toivotaan,että Ruskan vointi pysyy tallaisena pitkään.

Kuvat Pirkko Riekki

päivästä toiseen

 

Ruska on ollut aikalailla oma itsensä. Se alkuvaiheen väsymys ja rauhallisuus oli kaiketi vain hampaasta johtuvaa. Vieläkin se jättää vetoleikit kesken, poistetun hampaan paikalla on vielä selvä kuoppa. Paraneminen käy hitaasti.  Mutta positiivista on,että Ruska tekee silti uutta turkkia. Oletin,että sairaus voisi vaikuttaa tähän. Sehän on pudottanut turkkinsa totaalisesti pentujen jäljiltä, ja nyt sieltä alkaa pukata uutta kesätukkaa päälle. Ehkä Ruska suunnittelee lähtevänsä vielä toukokuussa erkkariin, uudessa punaisessa kesämekossaan :)

 

Nisäkasvain on suurentunut, en oikein tiedä onko se tehnyt toisen "mollukan" viereensä jonnekin tuonne alavatsaan? Tekisi niin mieli käydä ultrassa ja röntgenissä ... ensimmäisestä epäilystä tulee tiistaina kuukausi.

 

Ruskan ruokahalu on myös muuttunut. Ainahan se on ollut ahne, mutta nykyään on ruokaa vailla koko ajan. Ja hotkii ruokansa ihan hirvittävää vauhtia. Tämäkin on ihan selkeä muutos sen normaaliin käytökseen, kun muuten ruokailussa ei ole tapahtunut mitään muutoksia.

 

Oma mieli on jotenkin tasaantunut, enää ei koko ajan ole se luopuminen mielessä, vaan arki menee  suht normaaliin tapaan. Mutta onhan se ajatus kuitenkin aina siellä takaraivossa,kun Ruskaa katsoo. Ruskan "tutkimisesta" on tullut jo sellainen tapa.

 

 Ja joka päivä tulee kysyttyä, "onhan Ruse kaikki hyvin?"

 

parempia päiviä

Meillä on ollut parempia päiviä, Ruska on ollut paljon reippaampi. Mietin, että oliko sen vaisuus sittenkin vain tuosta hampaan poistosta johtuvaa? Nyt se lähtee paljon enemmän leikkiin mukaan, mutta silti hampaan reikää varoen. Koittaa pitää lelun päästä kiinni oikean puolen hampailla. Reikä leuassa on parantunut hyvin, se alkaa pikkuhiljaa umpeutua.

Mutta tällä viikolla Ruska on yskähdellyt, ei montaa kertaa, mutta 2-3yskähdystä muutamana päivänä. Nyt on ollut pari päivää ilman yskimistä,tai voihan nekin jäädä huomaamatta. Edelleenkään päällepäin ei kukaan voisi sanoa sen olevan sairas, ainoastaan nisän kasvain kasvaa vaan.... rinnassa oleva herne on pysynyt ennallaan samankokoisena. Samoin tassujen nuoleminen jatkuu. Ruska on saanut nyt 1/4 Rimadylin aamuisin, jos se pahinta helpottaisi. On niin vaikeaa kun ei tiedä, kuinka siihen sattuu. Nuoleminen on ainoa mistä sitä voi epäillä. Ja sen vuoksi annan nyt vähän kipulääkettä. Sitten kun näkee,että elämä ei ole enää elämisen arvoista kipujen kanssa, ei sitä enää kipulääkkeillä jatketa.

vuoristorataa...

Viimeisestä diagnoosista on nyt puolitoista viikkoa aikaa.
Asioita on ehtinyt miettiä monella tapaa, nyt jo pystyy puhumaan joidenkin kanssa ilman itkua, mutta sitten taas on niitä, joiden kanssa puhuminen menee itkuksi. On jo hetkiä, jolloin unohtaa kaiken, ja oikeasti vain nauttii hetkestä. Mutta kyllä nämä päivät pitkälti pyörivät siinä ajatuksessa, että milloin.
Aikamoista vuoristorataa mennään tunnepuolella.

Sitä on ihan kuin valpastunut, kun koirat menevät ulos seuraan ikkunasta niiden tekemisiä, näyttääkö kaikki olevan hyvin. Sitä kuuntelee, sitä koskettelee...

Eilen Ruska oli taas reippaana, leikki Kisman kanssa pidempiä aikoja. Iltapäivällä lepäsivät, ja sitten Ruskalta tuli yllättäen oksennus. En tiedä liittyykö tämä taas mihinkään, mistä se johtui. Koirat kun oksentavatkin silloin tällöin. Sitä vaan nyt reagoi heti erilailla. Ruskean keltaista vaahtoa tuli enemmänkin, ensin sisälle ja vielä ulkonakin. Mutta iltaruoka meni hyvin ahneesti alas, ja sen jälkeenkään ei ollut mitään ongelmia. Ehkä se oli vain jotain "normaalia" ?

Nisäkasvain on suurentunut huomattavasti. Nyt huomaa myös selvästi,kuinka siihen tulee sellainen värimuutos, ihon alus tummuu:(  Ruska nuolee edelleen paljon nisiään, samoin kuin etutassujaan. Se ei oikein pidä, kun koetan sen takanisiä,pyörähtää mielellään pois.

Tänään kävimme ystäväni Pirkon luona. Minulla on tuhansia kuvia Ruskasta, mutta vähemmän niitä, missä olemme yhdessä. Halusin jotain muistoksi,ennenkuin on myöhäistä. Pirkko sai ihania muistoja meille, tässä muutama,loput saan myöhemmin.
Kiitos Pirkko, tiedät kuinka tärkeitä nämä ovat minulle<3

Minä ja minun rakkaat

Kaikista kaikkein<3

parhaat kaverit

 

Tänään oli reipas aamu. Ruska ja Kisma leikkivät ja painivat ulkona sydämen kyllyydestä:)

Ja sisälle tultua leikki jatkui, välillä se meni jo vähän rajuksi, mutta annoin niiden pitää hauskaa. Ruska kun on yleensä lopettanut leikit lyhyeen.

 

Sitten se tuli, yskäisy ja toinenkin:(  Siinä vaiheessa laitoin leikit seis, ja annoin Ruskan rauhoittua.Se kakisteli vähän aikaa ja alkoi sitten nuolla etutassujaan. Ihan selvästi sattuu jonnekin.

 

Mutta leikit saavat jatkua, niin kauan kuin Ruska haluaa ja jaksaa...

iloja

Kävimme vajaan puolen tunnin metsätie lenkin,kolmikolla oli hauskaa:)

Ruskan silmiin syttyi ilo, kun se keksi...

...että hangen alta pilkotti keppi...

...ja siinä ei poistetun hampaan kolokaan tuntunut missään sitä repiessä...

...periksi ei anneta, tässä sulle keppi jota voit meille heitellä!

tuoksuja lumen alta

Aurinkokin pilkotti pilvien takana.

Ja pienen reippailun jälkeen maistui päiväunet:)